Pelimannintien silta ja ote A-radasta. Mikä olisi Sinun reitinvalintasi rastivälille 11-12?. Kun olet reittisi valinnut, katso paras reitti täältä.

Pelimannintien sillasta...

Alkuosa on julkaistu aiemmin ratamestarin blogissa. Lopussa on sensijaan aivan uutta julkaisematonta tekstiä.

13.2.2019 KARTAN KAKSITASOKUVAUKSESTA - PROLOGI Kannelmäen kartassa on poikkeuksellisen paljon alikulkuja ja siltoja. Niinpä - kuten viime vuonnakin - jäin hieman miettimään niiden kuvaustapaa, erityisesti aseman kohdalla. Nykyinen kuvaus on täysin kuvausohjeiden mukainen, mutta ainahan voi pohtia, voisiko se olla havainnollisempi.

Kuvausohjeiden mukaan alikulun eli tunnelin seinä osoitetaan pisteviivalla. Pisteviiva kertoo myös, että tunnelin yläpuolella oleva sillan reunaviiva eli keskipaksu musta viiva ei ole kieltoviiva vaan sen saa ylittää. Ero vieressä olevaan mustaan paksuun viivaan, sillan reunamuuriin on tosin "hiuksenhieno".

Tunnelin (vasen kuva) pisteviiva näkyy oikein hyvin kun taas sillan (oikea kuva) kohdalla on hieman käytettävä mielikuvitusta tai sitten suurennuslasia, jotta sen yhden pisteen erottaa

Samalla tavalla kuvataan alikulku jalankulkusillan kohdalla - sillan kapeuden takia pisteviivasta karttaan mahtuu vain yksi piste. Sillan reunan keskipaksu musta viiva ei tässäkään tapauksessa ole este.

Ratapiirroksen alitus/ylitys -kaarimerkintä selventää kuvausta ja tekee sen myös havainnollisemmaksi.

Ratapiirrokseen kuuluvat kaariviivat tunnelin ja sillan kohdalla havainnollistavat sallitun kulkureitin. Huomaa, ettei alitus/ylitys-merkintä estä ylittämästä katua ajorataa myöten.

Usein karttaan lisätään vielä ajoradan ylityksen kieltävä pystyviivoitus, joka lopullisesti pakottaa käyttämään tunnelia ja siltaa.

Ratapiirroksen on lisätty vielä ajoradan ylityksen kieltävä pystymerkintä. Nyt asia on yksikäsitteinen: kadun saa ylittää vain tunnelin tai sillan kautta.

Molemmissa tapauksissa nykyiset kuvaustavat toimivat oikein hyvin. Voisiko kaksitasoisuuden silti esittää ilman ratapiirrosmerkintöjä ja tukeutua pelkkiin karttamerkkeihin. Siihen ei pisteviiva oikein riitä.

Oxfordissa olen törmännyt kuvaustapaan, jossa ylätaso kuvataan hieman tummemmalla ruskealla. Se selkeyttää kartaa silloin kun rakennuksessa on jalankulkijoille tarkoitettuja ylätason kulkuteitä tai vastaavia.

Oxfordin sprinttikartassa käytetty ylätason kuvaustapa. Tummempi ruskea osoittaa ylätason ja vaaleampi ruskea alatason.

Entäs sitten kun alituksia tai ylityksiä on runsaasti tai ne ovat pieniä. Silloin pisteviiva voi jäädä yhden pisteen varaan tai alituksen tai ylityksen kaarimerkinnälle ei ole kunnolla tilaa. Tai jos suunnistaja voi liikkua sekä ylä- että alatasolla.

Ajatellaanpa vaikka pitkää linnanmuuria, jonka päällä saa kävellä ja jossa on paljon kulkuportteja. Silloin nykyiseltä kaksitasoisuuden kuvaustavalta loppuvat eväät - tai sitten turvaudutaan ajatukseen että välttäkää sprinteissä tällaisia paikkoja...

Gironassa olen nähnyt ongelmaan ratkaisun. Girona on vanha katalonialainen kaupunki, jota ympäröi korkea muuri. Muurin päällä on hieno kulkutie, jolta voi ihailla upeita kattomaisemia. Ja jotta muuri ei häiritsisi gironalaisten päivittäistä elämää, muurissa on runsaasti kulkuaukkoja, joista kapeimmat ovat vain muutaman metrin levyisiä.

Muurin kulkuaukot on kuvattu sprinttikarttaan kirkkaanpunaisella ruudulla. Ruutu näkyy hyvin, koska kartassa ei ole muita punaisia merkintöjä. Merkinnän selite on yksinkertainen: punaisen ruudun kohdalla voi kulkea kahdessa tasossa, pitkittäin muurin harjaa myöten ja poikittain muurin läpi kulkevassa aukossa. Häkellyttävän yksinkertaista!

Esimerkkejä kaksitasoisuuden kuvauksesta Gironan sprinttikartassa. Punaisen ruudun kohdalla voi kulkea sekä ylätasolla että alatasolla. Pienikin punainen ruutu erottuu yllättävän hyvin pisteviivaan verrattuna. Vasemanpuoleisessa kuvassa, jossa kuljetaan peräti kolmessa tasossa, kaarimerkinnöille ei olisi riittävästi tilaa.

Gironalaisten käyttämän kuvaustavan olennainen etu tavanomaiseen kuvaustapaan on se, että se mahtuu ahtaisiin kohteisiin. Kapeissa alituksissa pisteviivasta näkyisi korkeintaan yksi piste. Ratapiirroksen alitus/ylitys -merkinnät eivät taas mahtuisi karttaan, varsinkaan silloin kun alikulut ovat lähekkäin tai toisiinsa nahden kulmittain.

Minusta Gironan sprinttikartan kuvaustapa olisi kokeilemisen arvoinen myös meillä sellaisissa paikoissa, joissa kartantekijä tai ratamestari tuskailevat alitusten ja ylitysten epäselvyyden takia. Kannelmäen kartassa "punaisen ruudun" merkintää ei onneksi tarvita, mutta oheisesta kuvasta voi itse kukin katsella, havainnollistaisiko se tai Oxfordissa näkemäni tummempi ruskea väri aseman kaksitasoisia kulkuyhteyksiä.

Sprinttikartan kaksitasoisuuden kuvaustapoja sovitettuna Kannelmäen asemalle, vasemmalla nykyinen käytössä oleva kuvaustapa (pisteviivat), keskellä Oxfordissa näkemäni kuvaustapa (ylätaso tummemmalla ruskealla) ja oikealla Gironassa käytetty kuvaustapa (punaisen ruudun kohdalla voi kulkea sekä ylä- että alatasolla).

Mielelläni kuulisin näkemyksiä asiasta ja myös julkaisisin ne täällä, nimellä tai nimimerkillä.

6.3.2019 VIELÄ KAKSITASOKUVAUKSESTASprinttisuunnistuskartassa alikulun perinteinen kuvaustapa toimii hyvin kapeiden alikulkujen kohdalla. Tuskin kenellekään tulisi edes mieleen ylittää ajorata alikulun päältä siitä huolimatta, ettei siinä ole ajoradan ylityksen kieltomerkintää.

Entä sitten jos alikulku on leveä eli silta on pitkä. Kilpailualueella oleva Pelimannintien silta on sellainen. Sen pituus on reilut 70 m, koska se ylittää rautatien, pysäköintialueen ja vielä kävely- ja pyörätien. Kartassa silta on kuvattu perinteisellä tavalla: pistekatkoviivat osoittavat silta-aukon reunat.

Kapea alikulku ja sen viereinen Pelimannintien silta. Molemmissa alikulku merkitty perinteisellä tavalla.

Sillan pituuden takia ajoradan osuus, joka on ilman kieltomerkintää, ei ole yhtä helposti hahmotettavissa kielletyksi alueeksi kuin kapean alikulun kohdalla: pikaisesti katsoen mikään ei näytä estävän ajoradan ylitystä sillan kohdalla...

Voisiko kuvausta selventää siten, että ajoradan kohdalle lisätään kielletyn reitin merkintä, jolloin jalkakäytäviä saisi käyttää. Ei taida toimia, koska merkinnästä voi syntyä myös ajatus, että kieltomerkintä koskee koko siltaa - sekä ajorataa että sen molemmin puolin olevia jalkakaytäviä.

Entä jos palautetaan merkintä kapeaksi alikuluksi eli hieman vääristetään karttaa "hyvässä tarkoituksessa". Lopputulos toki on ymmärrettävä, mutta epärehellinen. Ei hyvä sekään.

Kielletyn reitin merkintä (vasemmalla) aiheuttaa mielikuvan, että koko silta on kielletty. Oikealla olevaa karttaa on "vääristetty", vaikka alikulun toiminnallinen kuvaus on siinä sinänsä oikein.

Kunnollista kuvaustapaa en keksinyt. Mutta tällä kertaa ratasuunnittelu tuli apuun. Olin reitinvalintojen takia päättänyt sulkea sillan eteläisen jalkakäytävän ja ohjata suunnistajat käyttämään vain sillan pohjoista jalkakäytävää.

Se auttoi. Kuvan merkinnästä tuli selkeä. Nyt kartasta näkee selvästi, että ajorataa ei voi ylittää, koska eteläpuolen jalkakäytävän on kiellettyä aluetta. Kun vielä vien ison plakaatin eteläisen jalkakäytävän alkuun SUUNNISTAJILTA KULKU KIELLETTY, niin eiköhän sillä selvitä. Jos kilpailusta olisi kyse, siinä olisi tietysti kielletyn alueen nauha ja vahti.

Vasemmalla kuvaustapa, johon päädyin ja oikealla SM-kisoissa 2017 käytetty kuvaustapa.

Vilkaisin vielä, miten vuoden 2017 SM-kisoissa silta oli kuvattu. Ratkaisu on sama, mutta lisäksi alikulun merkinnät oli poistettu. Poisto on varmasti oikein, koska koko alitusalue ei ole suunnistajan käytettävissä. Toisaalta siitä ei välttämättä heti hahmota, onko kohdalla alikulkua vai ei. SC:n ratapiirroksen viimeistelijä päättäkööt, kummalla tavalla mennään.

Pelimannintien silta on hyvä esimerkki siitä, että yksinkertaisissakin tilanteissa nykyinen kaksitasokuvaus ei välttämättä toimi. Uskon, että aikaa myöten syntyy erilaisia kuvaustapoja ratkaista tämä ongelma ja niistä parhaat vähitellen vakiintuvat - eräänlaista evoluutiota sekin.

Kisat on käyty ja silta alkaa puhuttaa...

22.3.2019 PELIMANNINTIEN SILLAN KUVAUKSESTA

Pelimannin silta ja sen eteläisen jalkakäytävän kielletty alue oli eittämättä tärkein puheenaihe maalissa. Kuten blogissani jo ennakoin, sillan eritasokuvaus on vaikea ymmärtää. Vaikka se on alitus, niin leveää alitusta ei enää alitukseksi ymmärretä.

Monet vähemmän sprinttikokemusta saaneet suunnistajat olivat ylittäneet ajoradan sillan päällä eivätkä enää noteeranneet eteläisen jalkakäytävän kielletyn alueen merkintää ja oikaisivat rastille sen kautta.

Pelimannin silta. Sillan eteläinen jalkakäytävä on kiellettyä aluetta. Jalkakäytävän länsipäässä oli kieltotaulu: Tänään klo 18-19 Suunnistajile kielletty alue. Ei koske muita kulkijoita.

Kyse oli tahattomasta oikaisusta - kaikki, joiden kanssa keskustelin, olivat asiasta ensin ihmeissään ja sitten totesivat, että kas, näin pääsi käymään. Osa on myös itsensä hylännyt. Ratamestari pahoittelee ja ottaa osan tästä virheestä omaan omaan piikkiinsä, sillä asiasta olisi voinut vielä kerran mainita ratamestarin ennakoissa oikein kuvan kanssa. Maininnan puute oli selkeä virhe, vaikka tuskin se olisi kaikkia pelastanut.

Olin kyllä sijoittanut sillan länsipäähän kieltotaulun, mutta se olisi pitänyt toistaa myös sillan itäpuolella. Luovuin tästä ajatuksesta, koska pelkäsin, että edestakaisin ajoradan yli poukkoilevat suunnistajat olisivat olleet liikenneriski. Nimittäin ainakin yksi suunnistaja oli noudattanut kieltotaulua tullessaan länsipään jalkakäytävälle ja palannut sitten takaisin. Hienoa reilun pelin ymmärtämistä!

Entä kuinka paljon sitten oikaisijat hyötyivät. A-radalla hyöty jäi vähäiseksi. Reitti oli vain vähän parempi kuin nopein reitti. Sen sijaan F-radalla oikaisusta hyötyi selvästi, koska rasti oli oikaisun jälkeen muurin päässä.

A-radan punainen reitti (D) oikaisee kielletyn alueen kautta. Se on noin 20 metriä lyhyempi kuin paras reitti (sininen). Lisäksi sillä vältyy hidastavalta penkan alastulolta. Usea vasemmalta kiertävä oli todennut sillalla kielletyn alueen ja kurvannut rampista alas ja sitä kautta rastille (vaaleansininen reitti). Eivät menettäneet enempää kuin alikulun kautta kiertävää vihreää reittiä juosseet.

Olisiko sittenkin karttakuvauksessa ollut parannettavaa. Oli ilmeisen vaikea ymmärtää että sillan alitus on myös alikulku, vain leveämpi sellainen. Niinpä JS esitti, että sillan kohta olisi pitänyt kuvata kapeammalla alikululla - sama ajatus, jonka esitin blogissani, mutta jonka itse tuomitsin "epärehelliseksi". Varteenotettava ratkaisu se silti yhä olisi.

MK:Minusta kavennettu alikulku on esitetyistä vaihtoehdoista ymmärrettävin.

Sillan alitusta on kavennettu, jotta se näyttäisi alikululta. Huomaa, että vasen pisteviiva ei ole todellinen.

Paremman ehdotuksen teki Jorma Helin, joka kysyi, olinko ajatellut katosta sillan kuvauksessa. Kehittelin Jorman ajatusta illan mittaan ja seuraavassa on tulos. Se on toistaiseksi paras ajatus Pelimannintien sillan kuvaamisesta ja perustuu siihen että "katoksen alla" voi kulkea, mutta katoksen päällä ei voi eikä siten saa kulkea.

Ajoradan kohta sekä eteläinen jalkakäytävä on kuvattu katoksena - sellainenhan se vapaasti ajateltuna on - alla saa kulkea mutta ei päällä...

JS: Katoksen merkintä ei toimi, jos kaide on paksulla mustalla. Onhan se hieman outoa juosta samassa tasossa katoksen kanssa jalkakäytävää ja sen jälkeen saman jalkakäytävän alta katoksen alle?

Täsmälleen näin. Taisin viedä Jorman katos-ajatusta ihan väärään suuntaan. Ja vielä toinen perustelu: harmaan värin poikki ei ole kielletty kulkea. Gordionin solmu odottaa yhä avaajaansa.

Juha Matilainen on löytänyt parannuksen JS:n ajatukseen. Annetaan hänen itse kertoa:

Asia voisi muuttua hieman selvemmäksi, jos sillan alitusmerkintää todella jonkun verran kavennettaisiin, mutta ei niin paljoa, kuin JS:n ehdotuksessa. Koska sillan ali menevä rautatie on joka tapauksessa kiellettyä aluetta, alituksen voisi merkitä alkamaan vasta rautatien jälkeen.

Tämä ei muuttaisi todellisuutta mitenkään, vaan näyttäisi tarkasti, mistä sillan ali pääsee (eli rautatien jälkeen vasta). Alitusmerkintä olisi kuitenkin kapeampi kuin se nyt oli.

Toisena vaihtoehtona pohdin, miksei ratamerkinnöillä voisi piirtää sillan merkkejä ylittävän tien reunoille. Nämä osoittaisivat selvästi, että ylittävä tie menee yläpuolelta, ja sillan merkinnät kertovat sillasta, jolloin alituksen pitäisi olla selvä. Jos toisella puolella (jossa ramppi), sillan merkinnät vielä jaetaan rampin molemmille puolille, pystytään merkeillä osoittamaan kaikki alituskohdat.

Tällä tavalla mielestäni ylittävä tie voitaisiin jopa merkitä koko matkaltaan kielletyksi, eikä se ainakaan minun silmissäni olisi ristiriidassa sen kanssa, että ali silti pääsee.

Juhan ajatus kääntää alitusmerkinnät toisteperin on hieno näkökulman vaihto - katsotaan asiaa toisesta vinkkelistä, josko se toisi uusia mahdollisuuksia. Eli toistaiseksi paras ja ennenkaikkea selkein ratkaisu.

Aukesiko se Gordionin solmu sittenkin vai osaisiko joku ampua vielä tämänkin alas...

MK:Mielestäni tässä merkinnässä on pari merkittävää ongelmaa. Ensinnäkin en saa venytettyä ISSOM tulkintaa tarpeeksi kuvaamaan sillan ylitystä:

708.1 Crossing section. A crossing section through or over a building, wall or fence, or across a road or railway or through a tunnel or an out-of-bounds area is drawn on the map as a linear object, according to the plan shape.

Toiseksi, samalla kartalla tätä merkintää on käytetty kuvaamaan kielletyn tiealueen läpikulkua sallitun suojatien tai tunnelin kautta. Tässä kuvaustapa kääntyy ihan toiseksi ja merkintää käytetään tavallaan vahvistamaan jo olemassa olevan sillan kuvausta.

Ilmeisesti vielä keskeneräisistä (?) ISSOM drafteistä löytyy aiheeseen tarkennuksia täältä:

Jos nyt oikein tulkitsen, niin näiden ohjeiden mukaan sillan alikulku on vielä erikseen vahvistettava.

MK tuo hyvin esille sen, mikä asiassa on hankalaa: määritelmät ovat sovitetut tietyntyyppiseen ratkaisuun, jossa se kyllä toimii erinomaisen hyvin. Mutta heti kun ollaan poikkeavassa tilanteessa, ollaan vaikeuksissa.

Iof:n määrittely on kristallinkirkas - varsinkin kun ymmärtää, mihin se on tarkoitettu: nopeavauhtiseen sprinttisuunnistukseen, jossa ei enää ole kertakaikkiaan aikaa miettiä yksityiskohtia vaan kuvausten on oltava normaaleja ja päätöksen tultava "selkäytimestä"

JS:: Hetki jos toinenkin piti kuvaa tuijottaa, mutta hahmotinko vieläkään oikein mitä tällä halutaan sanoa: tunneliin/tunnelista rappusia pitkin JA päältä voi juosta? Keltaisella katkoviivalla tunnelissa; yhtenäinen keltainen viiva maan pinnalla / rappusissa.

Kaikki ratapainatusvärillä tehdyt lisämerkinnä ovat huonoja, jos niiden läpi voi juosta, koska ne kilpailija tulkitsee helposti kielletyksi.

JS:n viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä - kaikki violetti on kuin stop-merkki - ainakin selkäytimelle...

Juha Matilainen: Moi, ihan hyviä huomioita. Omassa ehdotuksessani en niinkään ajatellut sitä, mitä tämänhetkiset säännöt tai ratapiirtämisen ohjeet sallivat, koska en niihin niin paljoa ole perehtynyt, mutta ymmärrän, että virallisissa kilpailuissa rajoituksia niiden puolesta voi olla.

Sprintticup ja muut harjoitukset voisivat olla paikkoja erilaisille kokeiluille sääntöjä venyttäen. Tällöin nähdään käytännössä, miten asiat toimivat.

Ajatuksena oli, että kielletyn tien suojatieylitykset merkitään kaarisulkeilla, kuten ylityspaikat yleensä on merkitty ja Pelimannintien sillassa ym. vastaavissa paikoissa käytetään kulmikkaampaa siltamerkintää tavallaan vahvistamaan/korostamaan ratapainatusvärillä.

Tätähän se evoluutio on, edetään pienin askelin ja joskus voidaan jopa onnistua

MK: JS:ltä hyvä pointti tuo sekoittuminen kielletyn alueen reunaan. Sääntöjen mukaan viivanpaksuus pitäisi olla hyvin selkeä ja tunnistettava: kielletyn alueen reunaviiva on millin ja nämä "crossing section" viivat vain kolmasosa.

Jokainen, joka tänne asti on ehtinyt, on varmaan todennut, ettei sillan / alikulun kuvaus ole mikään yksinkertainen asia kartalla, joka tunnetusti on vain yksitasoinen....

Nimimerkki Mr. Know-it-all katselee asiaa sekä sääntöjen että omien mielipiteitensä valossa. Hän myös uskaltaa esittää oman ratkaisunsa asiaan. Hyvä, sillä esimerkit vievät aina asiaa paremmin eteenpäin.

Mr. Know-it-all; Tarkastelin hieman nykyistä virallista ohjetta. Sitä kun tulkitsee, niin silta ei edellytä alikulun merkkiä, eikä alikulku sillan merkkiä.

Kuitenkin, jos alikulku on käytössä, pitäisi se aina vahvistaa violetilla. Merkki 708 ”Crossing point” on suunnattu ja ”pistemäinen" (saa kyllä venyttää…), kun taas 708.1 ”Crossing section” piirretään sallitun reitin ääriviivan mukaan (plan shape) koko matkalta.

Molempien viivojen paksuus on 0,35 mm eli sama kuin rastiympyrällä ja nuo viivat itsessään on sallittua ylittää, kunhan ei tietenkään mene kielletylle alueelle. Violetin viivan, jota ei saa ylittää, paksuus on 0,9 mm eli lähes kolme kertaa paksumpi.

Katoksen käyttö kahden kuvatun tason paikassa alikulussa on yksiselitteisesti väärin. Alikulku ei tuolloin ole pääasiallinen juoksutaso, joka olisi lähtökohtaisesti aina kuvattava. Tällöin olisi tulkittava, että sillan päällä olisi katos.

Etelästä kiertävällä reitinvalinnalla oleva alikulku on eri asia, koska siinä paikassa kuvataan vain yksi taso (juoksutaso). Jorman ajatuksen mukaisia ratkaisuja on nähtävissä ainakin HNC5/2018 Salmisaaren voimalaitos -kartalla, useampaakin variaatiota.

Ainakin Länsiväylän kohdalla on aivan turhaa kuvata moottoritietä, kun sillä ei juosta… Eli tie poikki vaan. Kanavanrannassa on sitten toinen juttu

Itse kannatan ja käytän kavennettua alikulun merkkiä. Siis siten, että alikulku on merkitty vain siltä osuudelta, miltä kohde on alitettavissa.

Painatuksessa violettien viivanpaksuudet on monesti väärin, jolloin jää epäselväksi minkä violetin saa ylittää ja minkä ei. Jopa minun OCADini oletussymbolisetissä merkki 708.1 on väärän paksuinen. Sinun ratkaisusi tapahtumassa oli hyvä, ja usein käytetty, ja mielestäni täysin ymmärrettävä.

Ongelmia tulee, jos haluaa sallia kävelytiet molemmin puolin ajorataa, kuten 7-8 välillä. Silloin ei ole mahdollisuutta kieltää tien ylitystä, ellei tee kuten Oulun SM-kisoissa viime syksynä. Tämä ratkaisu kuitenkin edellyttää kattavaa ennakkotiedotusta, eikä ole ainakaan ilman sitä kannatettava.

Kuva on selkeä ja ammattimaisen näköinen. Se eroaa aiemmista siten, että rata ei enää mahdu kuvattuun silta-aukkoon (katkoviivat). Se on siten hyvä kompromissi JS:n kapeasta aukosta ja kilpailukartan "rehellisen" leveästä aukosta.

Vaikka nimimerkki toteaa selvästi, että alitusmerkin saa itsessään ylittää, niin itse mielummin olisin vääntänyt ne pois pohjoiselta jalkakäytävältä hieman kilpailukartan tyyliin - ihan vaan sen takia, ettei joku tunnollinen kuvittele sitäkin viivaa ylityskielloksi.

JS: Oxfordin ruskea ei ole hyvä - lähes samoilla sävyillä myös muita asioita. Girona on erinomainen käyttötarkoitukseensa: näkyy hyvin eikä sekoitu mihinkään. Vaatii vain hyvän tiedotuksen ja esimerkit ennen kisaa.

Edelleen painottaisin, että oleellista ei ole se missä tasossa mennään vaan se, että reitti on kartta vs. maasto yksiselitteinen.

Viimeisen lauseen toiveessa on hyvin pelkistetty se, mikä tässä on olennaista. Toisaalta yksiselitteistä on myös sekin, että samalla asialla voisi olla kaksi eri tilanteissa käytettävää erilaista merkintätapaa, jos ne molemmat ovat omassa tarkoituksessaan yksiselitteisiä.

Tapio Leino mietiskelee siitä, saako sillalla ylittää ajoradan, jos pystyviivoituksessa on ajoradan kohdalla aukko.

1) En ymmärrä tai tiedä eroja keskipaksun ja paksun mustan viivan välillä? Kukaan suunnistaja ei erota sellaista kartasta.

2) Tekstissä "tunnelin yläpuolella oleva sillan reunaviiva eli keskipaksu musta viiva ei ole kieltoviiva vaan sen saa ylittää" - en oikein tajua, mitä tarkoittaa "sen saa ylittää". - Eikö tunnelin yläpuolella olevan sillan keskipaksun mustan reunaviivan ylityksestä seuraa putoaminen tunneliin kulkevalle tielle?

3) Minun mielestäni pystyviivoituskuvassa saa sillalla ylittää ajoradankin, jos kaaret jakavat pystyviivoituksen kahteen osaan, ja sillan kohdalla niiden välillä on siis aukko!? - Tämä lienee jonkinlainen tulkintakysymys mutta esimerkki siitä, että ratapiirroksessa on tulkinnanvaraisuutta. Se ei ole yksikäsitteinen.

Esimerkiksi Espoonlahdessa juostussa AM-kisassa pystyviitoitus jatkui sillan ylitse ilman katkoja vaikka oli alikulku, jolloin alikulun kautta oli pakko kulkea.

Jokin Gironan tapainen merkintä olisi paras, paitsi että alituksen väri saisi olla jokin muu.

Kannelmäen SM-kisojen hopeamitalisti Olli-Pekka Koistinen osallistuu painavalla puheenvuorollaan keskusteluun. Hän korostaa voimakkaasti sprinttisuunnistuksen luonnetta, joka perustuu sallittujen reittien yksinkertaistamiseen ja esteiden ylityskieltoihin ja näiden kahden tekijän selkeään erilaisuuteen. Hänen mielestään päällekäisiä juoksutasoja ei voi kuvata tinkimättä tästä periaatteesta.

Hän on kuitenkin hahmotellut ajatuksia, joilla kaksitasoisuutta voitaisiin kuvata, jotta myös nykyisessä monitasoisessa kaupunkirakenteessa voitaisiin suunnistaa maastoa yksinkertaistamatta tai kulkuteitä rajoittamatta. Hän on päätynyt tällä blogilla jo aiemmin esillä olleeseen Girona -tyyppiseen ratkaisuun, jossa kaksitasoisuus pomppaa silmiin ja erottuu selvästi kartan kaikista muista merkinnäistä.

Olli-Pekka Koistinen: Viime vuonna kaksitasoisuudesta oli puhetta aseman sillan portaiden kuvauksen yhteydessä, ja esitin silloin myös kuvaustapoja oikeaan kilpailuun, jossa kaksitasoisuus pyritään monestakin syystä eliminoimaan. Tästä näkökulmasta nykyiset ISSOM-symbolit ovat täysin riittävät ja tarkoituksenmukaiset (vaikkakin pieni viilaus joihinkin sanamuotoihin olisi paikallaan tulkintojen selkeyttämiseksi).

TAUSTAA
Urheilulajinahan sprinttisuunnistus on siitä haasteellinen järjestää, että maasto ja kartta joudutaan tavallaan muokkaamaan urheilukilpailun vaatimusten mukaiseksi sen sijaan, että kuvattaisiin annettu maasto kartalle ja laadittaisiin annetulle kartalle rata. Jälkimmäinen ajattelumalli soveltuu paremmin metsäsuunnistukseen, mutta on toki houkutteleva filosofia myös vapaamuotoisempiin kaupunkisuunnistustapahtumiin. Tällaisissa tapahtumissa saattaa olla kieltämättä houkuttelevaa myös kuvata kaupunkirakenteeseen kuuluvat kaksitasoiset kohteet kaikkine ominaisuuksineen ja hyödyntää niitä osana reitinvalintatehtäviä.

Esitänkin vastoin periaatteitani nyt yhden mahdollisen kuvaustavan, joka voisi helpottaa tätä käyttötarkoitusta, vaikka en toivokaan näkeväni sitä tai minkäänlaista muutakaan tasokikkailuratkaisua oikeissa kilpailuissa saati tulevissa ISSOM-versioissa.

NYKYISET MALLIRATKAISUT
Jotta totuus ei unohtuisi, ensin kuitenkin perinteiset malliratkaisut oikeaan kilpailuun, riippuen siitä valitaanko käytettäväksi tasoksi ala- vai ylätaso. Kuvassa 1 käytetään vain alatasoa, ja koska pääsy ylätasolle on blokattu kiellettyjen puskurialueiden avulla, silta voidaan kuvata katoksena eikä violetteja alituspaikan merkintöjä tarvita.

Kuva 1: Vain sillan alataso (alusta) on käytössä.

Kuvassa 2 sama asia on esitetty kuvaamalla myös ylätaso, jolloin tarvitaan violetit alituspaikan merkit korostamaan sitä, että sillan reunaviivojen ali pääsee kulkemaan.

Kuva 2: Sillan ylätaso (kansi) ja alataso (alusta) ovat molemmat käytössä.

Kuvassa 3 käytetään vain ylätasoa, ja koska sillan alle ei ole asiaa kiellettyjen puskurialueiden takia, voidaan tunneli jättää kuvaamatta kokonaan ja kuvata sillan kaiteet paksulla mustalla viivalla.

Kuva 3: Vain sillan ylätaso (kansi) on käytössä.

KAKSITASOISUUDEN TODELLINEN KUVAUS
Sitten siihen radikaalimpaan ratkaisuun, eli kuvaan 4. Ideana on esittää kaksitasoiset alueet kokonaisuudessaan jollakin kaikista muista symboleista selvästi erottuvan värin kahdella eri sävyllä, jolloin alue hyppää silmille erikoistapauksena. Tässä olen käyttänyt sinistä, mutta voi olla että jokin muu väri toimisi paremmin. Tämä värialue rajaa siis itsessään tunnelin eli alueen, jossa ylätason alle pääsee ja on sallittua juosta.

Kuva 4: Sillan kaksitasoisuutta korostetaan, jotta se erottuu selvästi muusta karttakuvauksesta eikä aiheuta tulkintavaikeuksia kuten nykyisin käytetyt kaksitasoisuuden kuvaustavat. Kuvausväri voi olla myös muu kuin sininen

Tunnelin suuaukot on kuvattu tummemman sävyisellä ylipääsemättömän jyrkänteen merkillä. Tämä erikoismerkki on ylätason näkökulmasta kielletty este, mutta alatason näkökulmasta sallittu tunnelin suuaukko (eli toisin sanoen sillan reuna joka on kielletty ylittää mutta sallittu alittaa).

Tunnelin seinämät (rajan ei tarvitse olla välttämättä todellisuudessa seinämä) voidaan korostaa tummemman sävyisellä pisteviivalla. Tämä raja ei näy ylätasolla mitenkään ja on sallittu ylittää, mutta alatasolla kielletty.

Alatasolta saa siis poistua vain sellaisen suuaukon kautta, joka kuuluu samaan yhtenäiseen värialueeseen (tämä mahdollistaa esimerkiksi sillan alla kulkevan ajoradan kieltämisen, kun se jakaa tunnelin kahteen erilliseen värialueeseen).

Ylätason kohteet on kuvattu pelkistetysti pelkästään sinisen kahdella sävyllä ja mahdollisilla ohuilla reunaviivoilla. Ylätason kaikki sallitut alueet on kuvattu vaaleammalla sävyllä ja kaikki kielletyt kohteet tummemmalla sävyllä. Kaikki värialueella sijaitsevat ylätason kohteet on siis sallittu alittaa alatasoa pitkin.

Olli-Pekan ajatus on perusteellisesti harkittu. Siinä ei ole porsaanreikiä. Se on myös pienen pureksimisen jälkeen havainnollinen ja helposti ymmärrettävä. Sanalla sanoen se on juuri sellaista uudenlaista ajattelua, jota tulevaisuuden sprinttisuunnistus kaipaa.

Jos ajatellaan sitä valtavaa kehitystä, jonka metsäsuunnistuksen karttakuvaus on kokenut viimeisen 50 vuoden aikana, niin kyse on lähes eri lajista. Voisikin ajatella, että sprinttisuunnistus on samanlaisen kehityksen alkutaipaleella - toistaiseksi sitä on vasta yritetty saada samaan muotiin metsäsuunnistuksen kanssa. Sekin onnistui niin kauan kuin sprinttisuunnistus miellettiin puistosuunnistukseksi. Kun se sitten siirtyi urbaaniiin kaupunkiympäristöön ja kohdattiin kaksitasoisuutta, alkoivat vaikeudet. Tällä tiellä nyt sitten ollaan.

Toisaalta on myös hyvä pitää koko ajan mielessä Olli-Pekan näkemys siitä, että sprinttisuunnistus on pohjimmiltaan yksitasoista suunnistusta tasokartalla. Tämä merkitsee, että ongelman ydin ei pohjimmiltaan ole karttakuvaustapa vaan pikemminkin se, mihin suuntaan sprinttisuunnistusta halutaan tulevaisuudessa kehittää.

Yhteenveto

Pelimannin silta kirvoitti monipuolista keskustelua. Asia sinänsä ei ole uusi - Pelimannin silta ei taatusti ole mikään erikoistapaus lukemattomista silloista, joiden alla tai päällä on juostu sprinttikisoja. Kuvaustapoja pitäisi siten olla otettavissa kuin apteekin hyllyltä.

Ilmeisesti ratamestarit ovat yleensä välttäneet kaksitasoisia ratkaisuja tai tehneet niistä yksinkertaistettuja. Pelimannintien sillan erikoisuushan oli siinä, että vain sen toinen jalkakäytävä oli käytössä ja toinen merkitty kielletyksi alueeksi. Ja nimenomaan tämä perinteisellä tavalla merkitty kielletty alue oli se, joka viime kädessä käynnisti koko siltakeskustelun.

Keskustelussa esitettiin monia näkemyksiä, miten asia pitäisi ratkaista. Keinoja oli kahta tyyppiä: nykyisiin merkintöihin perustuvia ja aivan uusia "tulevaisuuden keinoja". Tärkeä oli myös palautepalstalle tullut asiantuntijan näkemys siitä, että nykyinen kuvausohje ei kiellä alikulun kohdalla ajoradan ylittämistä tunnelin päällä. Ja sama ilmeisesti koskee myös sillan alustaa: sillan alla ajoradan ylitystä ei voi estää.

Tähän dilemmaan olivat joutuneet viime syksyn Oulun SM-kisojen järjestäjät Merikosken siltojen yhteydessä. He olivat lähteneet - ihan oikein - siitä, että erityisesti SM-kisojen tasoisessa tapahtumassa kilpailija on velvollinen tutustumaan kilpailuohjeeseen, jossa siltojen yli- ja alikulkua koskevat määräykset kerrotaan. Tämätyyppistä ratkaisua Sprintticup -tyyppisessä tapahtumassa ei luonnollisestikaan voida ajatella.

Tämän takia jäljelle jää enää sellainen ratkaisu, joka on tuttu ja niin yksinkertainen, että se selvästi osoittaa, mitä ratamestari on tavoitellut. Jos nyt tekisin radat uudestaan, niin päätyisin alla olevaan kuvaukseen. Se on mukailtu oululaisten esimerkistä eikä ainakaan minulla ole siinä mitään tulkintaongelmia. Kuvaukseen on myös otettu muutaman keskustelijan näkemys siitä, että sillan aukkoa voisi kaventaa sen verran, että se lähenee tunnelia, jolloin se on helpommin ymmärrettävissä. Olisiko alla oleva kuvaus riittänyt - en tiedä, mutta uskon kuitenkin.

Näin kuvaisin Pelimannintien sillan nyt:
1) kaventasin silta-aukkoa, jotta se näyttäisi tunnelilta,
2) estäisin katkoviivojen välissä olevalla kielletyn alueen pystyviivoituksella ajoradan ylityksen ja
3) julkaisisin tämän kuvan selityksineen ratamestarin lausunnossa, joka oli jokaisen kilpailijan nähtävissä viimeistään lähtöleimauksen vieressä.

Keskustelusta on ollut hyötyä - se on selvästi osoittanut nykyisen kuvaustavan ongelmat näinkin yksikertaisessa tapauksessa. Tästä syystä tarvitaan tapoja ratkaista asia yksikäsitteisellä tavalla - joko nykyisiä merkintöjä täsmentämällä tai sitten luomalla uusia kuvaustapoja. Aika näyttää, mihin suuntaan mennään. Maailma ei vielä ole valmis eikä varsinkaan sprinttisuunnistus.