Palautetta
Koodi on aina tarkistettava
Erittäin suurella mielenkiinnolla luin Sprintticup-2023 blogia mm. Malminkartanon rasteilta.
Itse otin A-radan. Pidin radasta, vaikka hidas olinkin. Kielletyt alueet eivät tuottaneet minulle mitään ongelmia - ne olivat aika selkeitä. Ehkä isompi haaste oli pihojen runsas lumitilanne ja osittain sen takia vaikeammin havaittava "vihreän" rajaus.
Kirjoitit, että A-radan ykkösrastin asemesta leimattiin paljon myös väärällä rastilla. Tästä syystä täytyy kyllä sanoa, että rastin koodi on aina tarkistettava. Se oli selkeä 51 oikealla rastilla. Aika mielenkiintoista oli, että - kuten kirjoitit - myös "nimimiehille" tuli vääriä leimauksia tällä rastilla. Olisi todella mielenkiintoista tietää miksi - ollaanko niin vauhdissä, ettei enää tarkisteta koodia?
Kirjoitit myös, että "Olin tammikuussa mietiskellyt tapaa, jolla voisin välttää radanalitusten kohdalle syntyviä pitkiä siirtymävälejä" ja että "Kokeilu jää johonkin toiseen kertaan, jolloin pitkä yksinkertainen siirtymäväli on pakkopullaa. Pidetään ajatus takataskussa tulevia tapahtumia ajatellen."
Tämä onkin todella mielenkiintoinen aihe. Kokeilkaa ihmeessä. En ole törmännyt tällaiseen Tampereen rasteilla, vielä /M.
Ykkösrastit ovat aina hankalia, varsinkin silloin kun niille ei pääse juoksemaan ihan noin vaan kuten tuppaa olemaan monilla kuntorasteilla. Erskinen pihassa oli oikeaoppisesti neljä ykkösrastia, kullekin radalle omansa. Nopeimmat reitit kiersivät pihan reunoja myöten, sen sijaan keskeltä menijät joutuivat mutkittelemaan moneen kertaan.
A-radan ykköselle nopeimman reitin valinneet joutuivat ohittamaan yhden väärän rastin. Väärät rastit olivat aivan erilaisissa pisteissä: aidan ulkokulma ja pensasaidan pää kun taas oikea rasti oli ikäänkuin pusikossa eli pensasaidan sisänurkassa, sekin talvella todella hyvin näkyvissä. Väärät leimaukset otettiin nimenomaan F-radan ykkösrastilta eli aidan kulmasta.
Toki on hyvä tarkistaa koodi, varsinkin kun tällä kertaa se kävi helposti: koodi oli merkitty karttaan myös rastinumeron viereen. Mutta koodin tarkistamatta jättäminen ei ole mielestäni se ratkaiseva virhe, vaan se että suunnistaja ei rastille tullessaan tiennyt, missä juoksee. Samoin häneltä jäi tarkistamatta rastipiste, jonka koko ajan näkee kartasta. Senkin avulla olisi helposti voinut todeta, että eteen tullut rasti ei ole minun rastini. Rastikoodi on vasta eräänlainen pelastusrengas, joka otetaan esiin sitten kun ollaan ihan "pihalla" eli epävarmoja eikä enää hallita tilannetta.
Olin tietoinen, että Erskinen piha on vaativa sprinttialue, varsinkin radan alussa, jolloin ote karttaan ei vielä ole välttämättä täysin hallinnassa. Tästä huolimatta ajattelin, että vaikeilla radoilla (A, B ja F) suunnistajalta voi vaatia suunnistamista rastille asti. Tällä kertaa se ei muutamilta onnistunut, mutta aivan varmasti saivat siitä arvokasta kokemusta. Sitähän varten kuntorastit myös ovat.
Yhden rastivälin poisjättämistä en tiedä Suomessa käytetyn. Eihän se ole sen ihmeempi asia kuin etämaali, jota ikäsarjojen radoilla on joskus käytetty. Minusta ratamestarilla täytyy olla takataskussa erilaisia keinoja, joilla voi välttää varsinkin ikäsarjoissa turhanaikaista juoksemista ilman suunnistustehtäviä.
Uskon, että rastivälin poisjätöstä voisi olla hyötyä myös esimerkiksi vilkkaissa liikenneristeyksissä, joissa liikenteenohjaajat eivät kykene ohjaamaan liikennettä niin, että samalla kun kadun ylitys on ehdottoman turvallista, ylityksestä ei aiheudu kilpailijalle yhtään ajanhukkaa. Minä en ainakaan halua nähdä yhtään otsikkoa, joka kertoo suunnistuskilpailussa aiheutuneesta liikenneonnettomuudesta.
Täydellinen kuntosprinttitapahtuma
...Malminkartanon sprintistä joka omasta mielestäni oli pääkaupunkiseudun kuntosprinttien tämän kauden ehdoton kohokohta (niistä joissa olen käynyt).
Rata oli todella intensiivinen koska kaikilla väleillä, alkaen ensimmäisestä askeleesta piti tehdä töitä läpi matkan ja suoraviivaisten tylsien juoksuvälien osuus oli hienosti minimoitu. Itse pidin siitä ratkaisusta että radalla ei ollut yhtä tai kahta pitkää väliä vaan useita haastavia puolipitkiä välejä.
Se mikä teki tästä sprintistä erityisen haastavan ainakin kuntosuunnistajalle oli peesauksen poistaminen. Koko ajan piti olla varpaillaan koska rastivälit eivät olleet kaikille radoille samat. Upeaa että olit jaksanut tehdä ”monistustyötä” etkä vain tyytynyt siihen että kaikki radat juoksevat samat välit ja lyhyemmiltä radoilta pelkästään poistetaan muutama väli.
Myös lähdössä tehtiin hyvää työtä kun lähtövälit pidettiin pitkinä ja suunnistajat eivät päässeet lähtemään matkaan ryppäinä.
Koko tapahtuma oli suorastaan spektaakkeli kun tunnelmaa ja odotuksia nostatettiin blogilla, lämmittelyrata oli upea lisä, sisäfasiliteetit olivat poikkeukselliset ja sen päälle vielä jälkikommentit blogissa /ML.
Kiitos, mutta kunnia kuuluu myös koko HS:n Sprintticup tiimille. Ilman heitä tapahtuma ei olisi onnistunut - esimerkiksi sisätilat syntyivät tiimin "heitosta" viikkoa ennen olleessa Kalasataman sprintticupissa "Onhan meillä [tuloslaskennalla] Malminkartanossa on yhtä hyvät sisätilat kuin täällä"...
Eivätkä rastitkaan itsestään maastoon siirry ja sieltä palaa. Myös muutaman sadan kartan tulostus ja pussitus vaatii aikansa. Tapahtuman mukava tunnelma on paljolti pöydän takana istuvien toimitsijoiden luomaa. Mutta kaikkea tätä syntyy, kun toimitaan - nykyaikana ehkä hieman vanhahtavalta kuullostavan sanonnan rakkaudesta lajiin pohjalta.
Toivottavasti nähdään taas vuoden kuluttua Kannelmäessä. Jos kaikki sujuu toiveitteni mukaan, niin vuorossa olisi Pelimannintien alue ja sen kohokohtana aseman seudun kaksitasoiset rakenteet.
Kysyttävää
Haluan revanssin
Viime kerralla (vuonna 2020) pummasin ihan lopussa olleen ison kerrostalon pihassa. Onko sama piha taas käytössä. Siitä olisi kiva ottaa revanssi.
Katsotaan. Rataluonnokset ovat vasta syntymässä. Onhan tuosta Erskinen talon pihasta tullut jo ihan legenda sprinttisuunnistajien keskuudessa pienipiirteisyytensä takia.
Ralp Erskine oli maailmankuulu brittiläis-ruotsalainen arkkitehti, joka on tämän talokokonaisuuden suunnitellut.