Väli 1-2: A:n ja B:n välimuoto oli luultavasti nopein: oikaisu parin nurmikkoalueen yli

Väli 2-3: Porrasvaihtoehto oli yllättävän nopea kun keskellä portaita meni sellainen viistoramppi. Tuurilla.

Väli 3-4: C-vaihtoehdossa pääsi oikaisemaan nurmikkoalueen yli heti alussa ja vielä talon reunaa pitkin alun suoran tien päässä.

Väli 13-14: Tässä minulla oli neljänneksi nopein aika (+0:06) ja kun en todellakaan pärjää näille kavereille juoksuvauhdissa luulen, että G-vaihtoehto on nopein (olisiko A vähän pitempi kuin 554 m kun piirretty reitti ei seuraa portaita rautatieylityksen jälkeen).

Viimeisen välin havainto reitistä A on aivan oikea. Analyysista oli vahingossa pudonnut porrasosuus pois. Eli nyt G-vaihtoehto on todellakin kilpailukykyisempi kuin alkuperäisessä analyysissa. Ja myös sen takia, että päiväkodin eteläinen portti oli laitettu jostain syystä kiinni. Tältä osin analyysi on korjattu. Patricille iso kiitos tarkasta havainnosta.

Kilpailijat tuntuivat olevan tyytyväisiä ratoihin. Niin itsekin - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Rastin 55, joka oli kaikkien täysvaikeiden ratojen lähtörasti viimeiselle pitkälle välille, olin viime tipassa siirtänyt noin 20 metriä itään.

Se oli virhe, koska se johti siihen, että Rumpupolun sillan kautta kulkevasta vaihtoehdosta tuli liian hyvä verrattuna kaukaa vasemmalta kiertäviin vaihtoehtoihin. Matkaero kasvoi noin 40 metriä. Jossain vaiheessa ratojen viimeistely sittenkin kannattaa lopettaa...

Kiitokset

Lopuksi isot kiitokset Jepelle, Markulle, Jormalle, Jyrkille, Hannulle, Joukolle ja vielä muutamalle muullekin nuoremmalle seuran jäsenelle. Kannelmäen sprintticup ei olisi ollenkaan onnistunut ilman teidän panostanne.

Samoin kaunis kiitos kaikille alueen isännöitsijöille, päiväkotijohtajille ja muille yhteistyökumppaneille. Ilman heitä ei tätäkään sprintticupia olisi koskaan juostu. Kiitosposti lähtee heille vielä erikseen.

Tanotorveenkin lähti juttuehdotus - tosin pari päivää myöhässä. Mutta ehkä se saadaan sitä seuraavaan lehteen. Suunnistushan on aina riittävän ajankohtainen aihe, kotiseutusuunnistus eritoten.

Ellei lähipäivinä tule uusia painavia kommentteja, tämä oli viimeinen blogipäivitys tältä erää. Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna näissä samoissa merkeissä.

25.9.2021KARTTAKESKUSTELU JATKUU SITTENKIN

Kuvittelin, että tässä sprintissä karttakuvaus olisi kunnossa. Kaksi vuotta sitten Pelimannin sillasta ja sen kuvauksesta käytiin pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu. Sen jälkeen kuvaustapa on muuttunut: sillan alus voidaan osoittaa vinoiviivoituksella. Tästä aiheesta olikin jo blogissa juttua aiemmin.

Mutta niin vaan keskustelu jatkuu. Nyt keskustellaan siitä, voiko sillan alta tai alikulun päältä juosta. Ratamestarin näkemys on ollut, ettei saa, mutta taitaa olla että tämä näkemys on ei kestä merivettä.

Ville Vierimaa toteaa, että jos silta on kuvattu 2-tasoisen alueen vinoraidoituksella, [se] lähtökohtaisesti tarkoittaa että alueella saa kulkea molemmissa tasoissa.

Villellä on tähän myös resepti: Jos siltaa ympäröivän kielletyn alueen haluaisi ulottaa myös sillan alle, sillan vinoraidoitus tulisi katkaista tältä osin. Raidoitustahan ei ole pakko käyttää siltojen kanssa, vaan se lisätään niihin tarvittaessa kuvaamaan ne osat joista saa kulkea myös alapuolelta. Saman ajatuksen esittää myös Kimmo Berg

Ainakin kirjoituspöydän ääressä hyvä ajatus - mutta näkyykö se myös kartalla, varsinkin jos mittakaava on 1:4000. Kimmo on löytänyt tähän näppärän ratkaisun, joka taatusti erottuu: merkitäään jalkakäytävän kohdalle läpikulkupaikka (710.2). Kannattaa vielä muistaa gironalaisten ratkaisu, joka nimenomaan on räätälöity tällaisiin ahtaisiin paikkoihin. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat seuraavassa kuvassa lähempänä oikeaa mittakaavaa.

No niin, sillasta on selvitty. Entä sitten miten sama asia merkitään kadun alituspaikkaan. Itse alitus on helppo osoittaa läpikulkupaikan (710.2) tai läpikulkualueen (710.3) merkinnällä. Jälkimmäistä tarvitaan, jos alikulku on pitkä. Periaatteessa alituspaikka ei eroa sillasta muuten kuin että nyt ongelmallinen jalankulku onkin sillan päällä eikä alla.

Nyt ovat hyvät konstit tarpeen. Helppo tapa on kirjata kilpailuohjeeseen, että alikäytävän "katolla" ei saa kulkea ja muistuttaa määräyksestä kartassa vaikka huutomerkillä alla olevan kuvan tavalla.

Kimmo Bergillä on tarjota kaksi parempaa konstia tähän ongelmaan: ensimmäisessä valitaan alikulku varsinaiseksi suunnistustasoksi ja piirretään sen yläpuolinen kadun osa katoksena. Vielä lisätään ylätason jalkakäytäville läpikulkupaikat osoittamaan, että jalkakäytävää pitkin saa kulkea.

Kimmon toinen ratkaisu on merkitä ajorata kauttaaltaan kielletyksi alueeksi ja lisätä tunneliin läpikulkualue. Silloin ajorataa ei saa ylittää, mutta läpimenopaikka sallii kuitenkin tunnelin käytön.

Edellä esitetyt kaksi ratkaisua ovat esimerkkejä. Muitakin voi keksiä ja kun sopiva on valittu ja sitä pari vuotta käytetty, ihmetellään taas, että mikäs siinä nyt oli niin vaikeaa. Evoluutio löytää parhaat ratkaisut - tosin evoluutio ei ole kovin nopea ja siksi tarvitaan kaksitasosprinttejä, jotka paljastavat käytännössä nämä karttakuvauksen kipupisteet.

Lopuksi voi vielä todeta, että Sprintticupissa silta- ja alikulkuohjeita noudatettiin hyvin. Tulosluettelon näkökulmasta vääristä kadunylityksistä ei juuri ollut haittaa. Vain yksi kilpailija on hylätty "liian hyvän väliajan" takia. Varmasti muitakin virheellisiä kadunylityksiä on ollut, mutta ilmeisesti nekin ovat olleet tahattomia. Uskon, että kun sellaisen ylityksen huomaa tehneensä, niin se harmittaa eniten suunnistajaa itseään. Muut tuskin korvaansa sille loksauttavat.

Taas loppui palstatila kesken eli viimeinen blogipäivitys siirtyy huomiseen.

24.9.2021VIELÄ KERRAN KAKSITASOISUUDESTA

Kisat on käyty. Kun aamulla kävin keräämässä vajaat 40 ilmoitusta ja istutusten yms. nauhoitukset pois, oli aikaa mietiskellä eilistä kisaa. Isossa kuvassa kaikki meni hyvin: kartta piti kutinsa, rastit olivat oikeilla paikoilla, yllättäviä työmaita ei tullut ja sadekin iski vasta kun kisat olivat ohi. Lisäksi väkeä oli yli 200 ja tunnelma kilpailukeskuksessa metsän keskellä katuvalossa mukava. Ja tuntuivat kilpailijatkin olleet tyytyväisiä.

Tästä huolimatta muutama asia jäi enemmän tai vähemmän harmittamaan. Päällimmäisenä tietysti se, että moni sai hylsyn Kanneltalon vieressä olevilta rasteilta. Toki odotin, että erehdyksiä tulee, mutta että ihan niin paljon kuin tuli oli yllätys. Ja vielä se, että joukossa oli mestarismiehiä, joiden tiedän olevan kuin kala vedessä tällaisissa kaksitasosprinteissä.

Totesin jo aiemmin, että kaksitasosprintit ovat Suomessa harvinaisia. Nyt oli mahdollisuus vaativaan sprinttiin kahden tason avulla. Sen halusin käyttää. Oma ajatukseni on se - jota en sittenkään riittävän selvästi tuonut esille - että kaksitasosprintin tärkein asia on katsoa, millä tasolla rasti on - onko se ylä- vai alatasolla. Ei riitä, että katsotaan reitti rastille, koska silloin helposti päädytään rastin viereen, mutta kerrosta alemmaksi tai ylemmäksi. Jo lämmittelyradan rasti 4 antoi viitteitä siitä, mitä on tulossa.

Kaikilla kolmella täysvaikealla radalla oli samantapainen väli, joka lähti Huilupolun jatkeella olevan sillan päästä tai viereisen talon takaa.

Ratamestarin suosikki A- ja B-radoille oli nimenomaan Klaneettitien ylitys sillan ja portaiden (A) tai suojatien (B) kautta ja sitten lasketella kadun itäreunaa tasossa suoraan Sitratorin tasolla olevalle rastille. F-radalla sen sijaan rasti oli Rumpupolun sillan jatkella ylatasolla, joten oikea reitti lähti rastilta etuvasempaan talojen välistä ja sitten sillan kautta samassa tasossa olevalle rastille.

Kaikki viisi A-radan hylsyä aiheutuivat alatason rastin 12-56 puuttumisesta. Tuloslaskenta kertoi, että he kaikki olivat ottaneet leiman F-radan rastilta 11-57 eli ylätason rastilta. (korjattu 24.9.2021). A-radan suunnistajista 65 oli kuitenkin leimannut oikein, joten vajaa 10% hylkyjä on ikävä, mutta silti vielä ymmärrettävä tulos.

B-radalla tilanne oli rastin 9-56 osalta samanlainen (korjattu 24.9.2021). Noin 70 suunnistajasta viideltä puuttui leima. Lisäksi muutamalta puuttui seuraavan rastin 10-55 leima ja yhdeltä jopa rastin 8-53 leima. F-radalla oli kaksi vain hylsyä, joista toiselta puuttui rastin 11-57 leima.

Tietysti jokainen hylsy on suunnistajan kannalta ikävä, mutta silti ne taitavat kuulua lajin luonteeseen. Niitä vaan tulee tässä kiivasvauhtisessa kisassa. Harmittaa myös se, että en huomannut vaihtaa näiden kahden rastin, 56 ja 57 koodeja selvemmin toisistaan poikkeaviksi. Olisiko se sitten auttanut, on eri juttu. Ainakin itse suunnistan sprinttejä koodeja katsomatta.

Tiedän myös, että säännöissä puhutaan siitä, että rastit eivät saa olla liian lähellä toisiaan. Tästä oli puhetta jo viime vuonna Malminkartanon Sprintticupissa. Tämän jälkeen säännöt ovat tarkentuneet.

Ville Vierimaa kommentoikin rastien läheisyyttä kertomalla [..] IOF:n muuttuneesta säännöstä jonka mukaan rasteilla on minimietäisyys erikseen linnuntietä ja kuljettua matkaa. Tarkistin asian ja kyseinen sääntömuutos on tullut viime keväänä suomalaisiin lajisääntöihin ja IOF:n sääntöihin samansisältöisena vuonna 2020:

11.411 Kartan mittakaavan ollessa 1:5000 tai 1:4000 tai vieläkin suurempi rastipisteiden etäisyys ei saa olla lyhempi kuin 25 metriä mitattuna lyhintä mahdollista juostavaa reittiä pitkin eivätkä ne saa sijaita 15 metriä lähempänä toisiaan mitattuna suoraa linjaa pitkin. Rastipisteet voivat sijaita 15-30 metrin etäisyydellä toisistaan mitattuna suoraa linjaa pitkin vain, jos rastipisteet ovat selvästi erilaisia sekä maastossa että kartalla (katso Suunnistusliiton sivut).

Lopuksi Ville kiteyttää asian nasevasti: Helsingin karttapalvelusta mitattuna eilisten rastien etäisyys oli 17-18 metriä, joten tilanne on siis täysin sääntöjen mukainen.

Rima siis pysyi juuri ja juuri paikallaan, vaikka vapisikin kovasti. Pari muutakin asiaa - kuten karttakuvaus siltojen kohdalla - jäi vielä hampaankoloon, mutta niistä lisää seuraavassa päivityksessä.

22.9.2021 klo 22.00HUOMENNA

Huomenna juostaan. Kaikki on tehty, mitä tarvitaan. Huomiseksi jää enää eräiden istutusten nauhoitus sekä porttien sitominen, jotta ne pysyvät avoinna kisan ajan. Sen voi tehdä vasta klo 17.30, joten etuajassa ei kannata lähteä liikkeelle - joutuu itse avaamaan portit.

Huominen keli näyttää nyt tosi hyvältä - sateen ennustetaan alkavan vasta klo 20 maissa. Mutta kylmää on, joten lämmittely, vaikka lämppäriradalla kannattaa pitää mielessä.

21.9.2021 klo 15.30TULOSTETTU

Kartat on tulostettu. Mutta eilen illalla oli vielä niitä tavanomaisia vaikeuksia. Sinänsä mainion ratamestariohjelman Condes versiot 9 ja 10 eivät pelanneet yhteen. Kannelmäen sprintin Condes-tiedossa käytin kahta näkymää - perusnäkymää mittakaavalle 1:4000 ja rinnakkaisnäkymää mittakaavalle 1:3000.

Koetulosteita tarkastaessani huomasin yllätyksen. Condes 9 toimi oikein, mutta Condes 10 oli hukannaut rinnakkaisesta näkymästä kaikki kielletyt alueet. Lisäksi Condes 10 oli tulostanut rastinumerot ja koodit olennaisesti pienemmällä fontilla.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Olin korjannut neljä karttavirhettä Condesin kuvapaikauksella. Kuvapaikkaus on näppärä tapa korjata kartassa olevia pieniä puutteita kuten avata ja sulkea portti tai poistaa ja lisätä puu ilman että tarvitsee tehdä muutoksia karttatiedostoon eli OCAD-tiedostoon.

Ennen lopullista tulostusta karttavirheet oli korjattu suoraan OCAD-karttapohjaan, jolloin paikkauksia ei enää tarvittu. Mutta kun sitten avasin Condes-tiedostot uudella korjatulla OCAD-tiedostolla, niin 1:3000- näkymästä tulostusalue olikin kadonnut. Äkkiähän sen sitten asetin uudestaan, mutta tämä kertoi kuitenkin siitä, että ongelmia näyttää tulevan aina eteen kun työvirta poikkeaa totutusta.

Mitä tästä jäi käteen - kaksi näkymää Condesin ysiversiossa saattaa yllättää - jakamalla radat kahdeksi erilliseksi tiedostoksi mittakaavan mukaan tulostusvaiheessa voisi välttyä tällaisilta ongelmilta. Mutta toisaalta ratojen pitäminen yhtenä tiedostona helpottaa kuitenkin olennaisesti tulostuksen säätöä. Parempi niin. Eli ratamestarin on syytä käyttää aina samaa Condes-versiota kuin se, millä radat tulostetaan.

20.9.2021KARTTOJEN MITTAKAAVAT

Jatkoin ratojen viimeistelyä vielä viikonloppuna. Erityisesti parantelin B-rataa, josta yllättäen taisi tulla "paras rata", ainakin sen kiertävyysindeksi nousi suuremmaksi kuin A- ja F-ratojen vastaavat lukemat. Kiertävyysindeksi kuvaa todellisen juoksumatkan ja linnuntie-etäisyyden välistä suhdetta. Eli mitä suurempi on kiertävyysindeksi, sitä enemmän joutuu kiertämään päästäkseen rastille. Katso ratatiedot täältä

B-radan kartat tulostetaan mittakaavaan 1:3000 eli ne sopivat nyt erinomaisesti ikäsuunnistajille - samat haasteet kuin A-radalla, mutta tiivistettyssä muodossa. Joitakin 1:4000 mittakaavaisia B-radan karttoja on varalla nuorille ja muille tarkkasilmäisille, jotka katsovat, että 3.5 km on vielä liian pitkä matka, mutta 3.0 km radan jaksaa hyvin.

C-radan kartat ovat saatavissa vain mittakaavassa 1:3000. A- ja F-radat ovat molemmat totutussa 1:4000 -mittakaavassa.

17.9.2021KAKSITASOISUUDESTA

"Kyllähän mä muuten sen sprinttikartan tajuan, mutta ne kaksitasoisuudet..." - tuttu kommentti maalissa vähemmän sprinttiä juosseen suunnistajan suusta. Totta, eihän se todellakaan ole helppoa kuvata yksitasoiselle kartalle kaksitasoinen rakennelma.

Sprinttikartan nykyinen kuvaustapa antaa kuitenkin ihan hyvät keinot kertoa suunnistajalle, missä kohtaa kartalla voi juosta kahdella tasolla - ylätasolla eli sillan kannella ja alatasolla eli sillan alla. Itseasiassa muusta ei ole kyse kuin tottumuksesta - harvoinhan näitä monitasosprinttejä Suomessa on tarjolla.

Toki kaksitasoisuuden kuvauksesta saa syntymään ongelmia, jos nykyinen kuvaustapa ei ole maastoon sopiva. Esimerkiksi vanhoissa linnoissa on usein lähekkäisiä kapeita kulkuaukkoja, joiden huomaaminen kartalta nykyisellä kuvaustavalla on lähes mahdotonta. Siihenkin on löytynyt hyviä keinoja, joskaan ne eivät ole virallisen kuvaustavan mukaisia, mutta taatusti toimivia. Niistä esimerkiksi Gironan malli.

Sprinttikartassa kaksitasoisuus kuvataan kahdella tavalla: katoksella ja sillalla.

Katos on paikka, jossa suunnistajan yläpuolella on taso, jonka yläpuolella ei kukaan liiku - ei ainakaan toinen suunnistaja. Tällaisia katoksia ovat esimerkiksi rakennusten väliset "sadekatokset" tai leveät räystäät tai keskieurooppalaistyyppiset arkadit. Katos kuvataan tasaisella harmaalla värillä. Esimerkkkejä katoksista on alla olevassa kuvassa.

Silta on paikka, jossa voi kulkea kahdella tasoilla: sillan päällä tai sillan alla. Ja nimenomaan sillan alikulkumahdollisuuden kuvaus on se, jota tunnutaan vierastavan. Silta kuvataan siten, että se osa sillasta, jossa on mahdollista kulkea sillan alla, osoitetaan vaalealla vinoviivoituksella. Lisäksi sillan alku- ja loppupäässä on ohut pisteviiva. Siltaesimerkkejä on alla olevassa kuvassa.

Sillan kuvauksessa käytetty viivoitus on yleensä vaaleanruskea. Voi se olla myös harmaa, jos sillan päällä on katos kuten Kannelmäen aseman ylikulkusillassa (kuva alla). Harmaan värin käyttö ei taida olla kuvausohjeen mukaista, mutta onpahan erinomainen ajatus erottaa katoksellinen silta ilman katosta olevasta sillasta. Tämän ajatuksen on esittänyt ensimmäisen kerran Atte Lahtinen.

Tärkein asia sillasta on se, että sillan ylätason eli sillan kannen leveät mustat reunaviivat saa luonnollisesti ylittää kun liikkuu sillan alla. Huomaa, että tämä on selvä poikkeus siitä yleisestä kiellosta, että paksua mustaa viivaa - muuria tai jyrkännettä - ei saa ylittää. Eikä tietysti sillan päällä liikkuessaan. Jos sen tekee, löytää itsensä äkkiä tapaturmaklinikalta.

Sillan erikoistapaus on tunneli. Tällä en tarkoita yksinkertaista jalankulkualitusta vaan pitkää, usein vielä mutkittelevaa kulkuyhteyttä. Ne ovat sen verran harvinaisia, että niistä juttua joku toinen kerta.

Kannelmäen sprintissä on oiva mahdollisuus totuttautua kaksitasomerkintöihin, nimenomaan siltoihin. Radan alussa ja keskellä on pieniä siltoja eli alikulkuja. Lisäksi on Pelimannin silta, josta kaksi vuotta sitten taitettiin peistä. Sen jälkeen sillan uusi kuvaustapa on selkiyttänyt tilannetta eikä siitä enää jutun tynkää saada.

Sen sijaan radan lopussa oleva Rumpupolun ja Aseman sillat saattavat aiheuttaa taas keskustelua. Niinpä olen seuraavaan kuvaan vääntänyt asian rautalangasta eli näyttänyt siltoihin liittyvät kulkuyhteydet. Kaikkia niitä tullaan tässä sprintissä tarvitsemaan.

Vinkiksi reseptini siltoihin: 1) hahmota sillan reunaviivojen avulla, missä silta kulkee ja 2) muista, että paksu musta viiva sillan reunassa ei ole kulkueste silloin kuin olet sillan alla eli viivan toisella puolella on vaaleaa viivoitusta. Näillä pärjäät jo pitkälle.

16.9.2021EI MENNYT SITTENKÄÄN KUIN ELOKUVISSA

Heti aamulla tulla tupsahti sähköposti:

Aloitimme kohteen pihatyöt ja jouduimme aitamaan sinisellä merkityt alueet, jotta muilla kohteen alueilla olisi turvallista liikkua. Alla kuva mistä selviää meidän aitaamat alueet, jonne ei ole pääsyä. Liitteenä kuva isommassa kaavassa. Pahoittelut aitauksesta johtuvasta häiriöstä.

Vaikka uusia aitoja oli paljon, niin ne eivät juuri vaikuttaneet ratoihin. Jonkin verran ne kuitenkin helpottavat "navigointia" alueella, sillä paviljonkeja ei enää helposti sekoita toisiinsa kuten aiemmin, aitaukset pitävät siitä huolen.

Näin selvittiin tällä kertaa, mutta seuraan tilannetta. Taidanpa ensi viikolla pistäytyä työmaan toimistossa jututtamassa porukkaa ja kiittämässä, että lähettivät hyvän kuvan, josta tilanne tuli kerralla selväksi.

15.9.2021RADAT VALMIIT

Tänään sain radat valmiiksi. Elokuun puolivälissä kuvittelin, että kevääksi tekemäni radat olisivat kelvanneet. Eivät kelvanneet - päinvastoin, joskus jopa ihmettelin, että mitähän tuossakin oli ajateltu. Perusratkaisu eli lähtö, maali ja ratojen linjaukset toki säilyivät, mutta moni rasti siirtyi uuteen paikkaan, joskus jopa useamman kerran.

Osa muutoksista aiheutui siitä, että radan alkuosassa oli alunperin otettu huomioon maaliskuun lumitilanne. Silloin maaston kautta ei niin vaan olisi lähdetty oikomaan.

Eniten korjauksia tein kuitenkin sen takia, että sain rastivälille mielestäni parempia tai joskus useampia reittejä. Usein jo rastin siirto 10-20 metrillä muutti reitinvalinnan tai rastille tulon aivan toisenlaiseksi. Tällaisessa "viilailussa" oli suureksi avuksi työkaluni SprintRoute, jonka käytöstä löydät esimerkin täältä

Katselin ratoja päivittäin puolisen tuntia ja tein muutamia muutoksia. Ja joka kerta lopputulos tuntui paremmalta kuin ennen muutosta. Radat ikäänkuin kypsyivät hiljaisella tulella eli kalenteriaika on tärkeämpää kuin itse työhön käytetty aika.

Ratojen "viralliset" tiedot ovat alla olevassa taulukossa.

Sarake Kiertävyys kuvaa todellisen juoksumatkan ja linnuntie-etäisyyden välistä suhdetta. Sitä on käyttänyt esimerkiksi Tampereen Pyrinnön Mikko "Lammikko" Eskola. Hyvillä radolla kiertävyyden tulisi olla vähintään 1.3.

B-rata tulostetaan 1:3000-mittakaavassa. Lisäksi pieni määrä mittakaavaan 1:4000.

PS. Viikonloppuna 19.9. vielä viilasin B- ja osin myös F-rataa. Yhä vaan mielestäni paranivat...

9.9.2021LÄMPPÄRI

Syyskuun illat voivat olla petollisen kylmiä. Niinpä ennen kisaa on hyvä lämmitellä kunnolla. Siihen käy mainiosti lyhyt lämmittelyrata, joka sijoittuu sopivasti lähtöviitoituksen varrelle.

Lämmittelyrata on pituudeltaan vajaa kilometri ja siinä on kuusi rastia. Sen aikana voit totuttautua sprinttisuunnistuksen tunnelmaan: olenko jo heti lähdössä hereillä, valitsenko lyhyen sokkeloisen reitin vai kierränkö kauempaa ulkorataa ja olenko muistanut katsoa lähtösuunnan seuraavalle rastille.

Ja vielä: onko luoteva reitti sittenkin harharetki, sijaitseeko rasti aidan ulko- vai sisäkulmassa, näenkö huomaamattoman oikotien ja kannattaako sittenkään oikaista metsän kautta.

Lämmittelykartasta lisää täältä

3.9.2021KUIN ELOKUVISSA

Joskus asiat sujuvat kuin elokuvissa - uskomattomalla tuurilla. Olin ratasuunnittelussa varautunut siihen, että Pelimannin Paviljonkien alueella alkaa syyskuussa pieni rakennustyö. Koko alue ei mene remonttiin, vain pari rakennusta. Tästä huolimatta olin tehnyt varalta radat, joilla Paviljonkien alue jää käyttämättä.

Olin saanut tietää, että remontti alkaisi kuluvalla viikolla. Niinpä laittauduin alueelle puoliltapäivin, jolloin ehkä näkisin, mitä on tulossa. Erään paviljongin ovi oli auki ja sisään meni huomioliivinen mies nippu paperia kainalossaan. Sisällä siis tapahtuu jotain.

Kävelin sisään ja ymmärsin, että projektin aloituskokous oli käynnistymässä. Puolentusinaa miestä seisoi pöydän ääressä ja levitteli kansioitaan ja piirustuksiaan. Katselin tovin ja kun mitään virallista ei ollut käynnissä, kerroin kuka olin ja kun HS:n puserokin oli sopivasti päällä, millä asialla heitä halusin vaivata. Eli pyysin tietoa remonttialueen laajuudesta.

Eräs kokouksen osanottaja aloitti, että "aita tulee...". Heitin ystävällisesti välikommentin, että riittää, hyvin, että saan nähdä sen 'kuvan'", jossa aita näkyy. Sana 'kuva' oli olennainen, sillä ei tällaisissa kokouksissa puhuta piirustuksista ja vielä vähemmän suunnitelmista - kaikki ne ovat 'kuvia'. Se taisi kertoa, että 'alan ihmisiä' ollaan, koska seuraava repliikki olikin, että "tässä se on, ota valokuva".

Tein työtä käskettyä ja nappasin valokuvan asemapiirustuksesta, johon aita oli merkitty. Kiitin kauniisti ja sain siitä mainion vastarepliikin "kyllä suunnistaja on aina tyytyväinen kun näkee kartan" - eli se vuorostaan paljasti minulle, että taisi joukossa olla joku suunnistusta harrastavakin, koska näin hyvin tunsi suunnistajien mielenmaiseman.

Mukava maku jäi pikaisesta tapaamisesta. Ja kun tänään vielä kävin katsomassa paviljonkeja, niin aita oli paikallaan, täsmälleen 'kuvan' mukaisesti. Niinpä sprintticupin radat voidaan kierrättää paviljonkien alueella. Kunhan kisat on pidetty, niin kiitoskortti lähtee työmaakokoukselle.

29.8.2021OPASTUSTA

Kohteisiin, joilla on selkeä osoite tai jotka ovat tunnettuja kohteita kuten koulut, on helppo opastaa: linkkiosoite ja se on sillä selvä.

Entä sitten, jos opastettava kohde on isossa puistossa - 'keskellä ei mitään'. Pelkkä puiston nimi ei riitä, koska voi olla puisto on laaja ja suunnistaja tuskin haluaa verrytellä kisakeskusta etsimällä.

Apuun tuli HSL:n mainio reittiopas, joka tuntee jopa puistoissa olevat liikuntapaikat. Niinpä Kannelmäen sprintticupin osoite on reittioppaassa Kannelpuiston liikuntapiste. Se tuo täsmälleen perille eikä ole sen ihmeellisempi kuin esimerkiksi osoite "Kielipolku 1". Siitä ei edes tiedä, missäpäin kaupunkia se sijaitsee.

Mutta asia ei ihan niin yksinkertainen ollutkaan. Jostain syystä Helsingin kaupungin viimeisimmästä opaskartasta on nimi 'Kannelpuisto' pudonnut pois ja tilalle on tullut nimi 'Kannelkallio'. Se taas on Kannelpuiston itäinen nurkkaus, jonka kautta Kaaresta tulevat suunnistajat saapuvat kisapaikalle. Ja sielläkin on liikuntapiste!

Tästä pääset opastussivulle. Sivu syntyi hetkessä, sillä moneen kertaan käytettyjä vanhoja karttakuviahan siinä vaan tuli kierrätettyä.

23.8.2021KUUKAUSI KISOIHIN

Reilu kuukausi Kannelmäen sprintticuppiin. Koronatilanne näyttää taas rauhoittuvan, joten pari viikkoa sitten ilmassa olleet vaaran merkit ovat laantuneet ja kisat voitaneen pitää.

Isännöitsijöille meni viesti uudesta päivämäärästä. Muutama isännöisijä oli vaihtunut, joten heitä oli erikseen informoitava tapahtumasta. Näin ei tule ikäviä yllätyksiä puolin eikä toisin.

Maaastoa kierrellessäni huomasin, että vielä alkukesästä täydessä remontissa ollut Pelimannintien varren kiinteistö oli kuoriutunut rakennustelineistään. Piha oli hienosti viimeistelty. Karttaan on joitain pieniä muutoksia tehtävä, mutta tärkeintä on, että nyt saa taas pihan kautta juosta.

Pelimannin paviljonkien saneerauksen urakoitsijan yhteyshenkilö on vielä lomalla, joten radan ulottaminen paviljonkien alueelle jäi vielä ilmaan. Rakennustyön merkkejä ei alueella vieläkään näy, joten voi hyvinkin olla niin, että työmaa lykkäytyy syyskuun 23. päivän yli.

Työlistalla on vielä pieni juttu paikallislehti Tanotorveen. Lehden seuraavan numeron teema on liikunta, joten juttu varmasti ylittää julkaisukynnyksen. Ja muutenkin, sillä Tanotorvi on hienosti joka kerta julkaisut sinne lähettämäni jutut ja vielä kuvineen. Lehdeltä arvokasta paikallisuutta korostavaa toimintaa, kiitos siitä. Myös päiväkotien kanssa on sovittava, koska pääsemme niiden pihoille. Tavallisesti lapset on haettu klo 17.30 mennessä, mutta onhan asia joka tapauksessa vielä tarkistettavahan.

2.7.2021TYÖMAITA, MUTTA EI LIIKAA

Päivitin tapahtumailmoituksen Helsingin kaupungille. Vanha ilmoitus pohjaksi ja päivämäärämuutos. Vielä varaus viranomaismääräysten varalle. Jos ne iskevät, tapahtuma siirtyy vuoden 2022 maaliskuulle. Ja lopuksi LÄHETÄ-näpäytys. Minuutissa valmis.

Kevään aikana kilpailualueelle on noussut tai pian nousemassa kahden taloyhtiön peruskorjaustyömaa sekä yksi remontti. Kahdella ensimmäisellä ei ole merkitystä, kun taas kolmas - Pelimannin paviljonkien saneeraus todennäköisesti vaikuttaa ratoihin.

Paviljongeista käytin aiemmin nimitystä "parakit". Niiden käyttäjä suomalais-venäläinen koulu kutsui niitä paviljongeiksi. Nimitys on paljon parempi, sillä alue on poikkeuksellisen viihtyisänoloinen, aivan jotain muuta kuin perinteinen parakkikylä.

Suomalais-venäläinen koulu siirtyy syksyllä uuteen koulurakennukseen ja paviljongeita osa korjataan uuteen käyttöön, mikä se sitten liekin. Urakoitsija ei vielä tässä vaiheessa halunut arvioida työmaan tilannetta syyskuussa. Sovimme palaavamme asiaan elokuun lopussa.

Varmuuden vuoksi laadin paviljonkialueen kohdalta vaihtoehtoiset radat siten, että mahdollisella työmaa-alueella ei ole rasteja. Toivottavasti työmaa kuitenkin valmistuu ja saamme suunnistaa alueella, sen verran erikoinen rakennussokkelo aitoineen se kuitenkin on.

28.6.2021SYKSYLLÄ JUOSTAAN - VAI...

Seuran internet-sivujen uudistuksen takia bloginpito katkesi kolmeksi kuukaudeksi. Uuteen sivustoon vanhakantainen sprintticup-sivustoni ei istunut enkä halunut ryhtyä uusimaan sivuston rakennetta. Niinpä sivuille katsottiin uusi osoitteisto. Osa sivujen linkeistä on vielä vaiheessa, mutta eivätköhän nekin vähitellen tule kuntoon.

Seuran sprintticupin etusivu on nyt osoitteessa iltarastit.fi/sprintticup ja Kannelmäen sprintticupin sivusto osoitteessa sprintticup.iltarastit.fi/2021kannelmaki

Blogitauon aikana koronan ote on hellittänyt. Niinpä kaikki neljä sprintticup -tapahtumaa voidaan juosta syyskuussa. Ensimmäinen on Lassilassa torstaina 2.9.2021, seuraavat viikon välein Malmilla ja Kalasatamassa. Viimeisenä on Kannelmäki 23.9.2021.

PS. Tätä kirjoittaessani radio kertoo johtajaylilääkäri Markku Mäkijärven suulla, että HUS:in alueella on tänään (28.6.) klo 10 mennessä todettu jo yli 200 koronatartuntaa ja vajaat 500 henkilöä on asetettu karanteeniin. Koronan neljäs aalto saattaakin olla jo kulman takana, joten pahimmassa tapauksessa syksyn sprintit siirtyvät ensi kevääseen....

Seuran internet-sivujen uusinta

18.3.2021UUTTA REITINVALINTAA

Pudotussprintti (knock-out sprint) on mielenkiintoinen sprinttiuutuus. Tosin sen läpilyönti on vielä vaiheessa. Joka tapauksessa uskon sen jäävän vain pääsarjojen lajiksi ennenkaikkea hyvän "televisioformaattinsa" takia.

Pudotussprintin ajatus on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Voisiko siitä poimia jotain myös muiden sarjojen iloksi.

Pudotussprintissähän kilpailija joutuu valitsemaan puolisen minuuttia ennen lähtöään ratansa. Radat ovat kaikki erilaisia, joskin erot ovat pieniä, vain pari rastia on hajontarasteja. Yhtäaikaa lähtevät ilpailijat eivät tiedä toistensa ratavalintoja eivätkä luonnollisesti sitäkään, mitkä rastit ovat hajontarasteja.

Ratamestari Arttu Syrjäläinen on kehitellyt pudotussprintin ajatuksesta yksinkertaisen kansanversion. Kaikilla kilpailijoilla on sama rata, mutta radan rasteista voi joku tai jotkut olla hajontapareja. Niistä vain toisella on käytävä.

Artun ajatus on mainio - se lisää reitinvalinnan painoarvoa, varsinkin sellaisilla pitkillä väleillä, jotka eivät muuten olisi kovin kaksisia. Kun tällaiselle rastivälille asettaa yhden hajontarastiparin, niin välistä tulee heti paljon mielenkiintoisempi. Nyt on pikaisesti hahmotettava neljä rastiväliä yhdellä kertaa, jota pystyisi valitsemaan oikean hajontarastin.

Kokeilin itse hajontarastin valintaa Itä-Pasilassa Artun kolmella lyhyellä radalla. Ensimmäisellä radalla valintani meni nappiin. Se tuli eteen vasta radan loppupuolella, joten oli aikaa katsoa, kumman rastin kautta kannatti juosta. Sen sijaan toisella radalla ennen valintaaoli vain pari lyhyttä väliä. Näin, että 8a-rastille pääsisi näppärasti ja siltä voisi jatkaa hieman kiertäen mukavasti ysirastille. Myös ehdin todeta, että 8b-rastille joutuisi kiertämään kaukaa oikealta ja... sitten pitikin jo valita: rasti 8a.

Seuraavassa kuvassa ovat reitit. Rastille 8a pääsi vaaleansinistä myöten mukavasti, kun huomasi käyttää näitä Itä-Pasilan tasonvaihtoja. Jatko ysirastille oli sekin selkeä, mutta yllättävän pitkä. Rastille 8b olisi ollut punaista reittiä myöten todella pitkä kierto, mutta sen vastineeksi ysirastille pääsi aika sujuvasti. Se taisi jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Eli tuli tehtyä väärä valinta! Tästä huolimatta tuntui, että hyvän ajatuksen Arttu oli keksinyt. Näitä olisi kiva juosta lisää.

Artun ratoja pääseen kokeilemaan vierailemalla HNC:n omatoimirasteilta osoitteesta https://liikup.com/sprinttiakatemia/. Taustaa löytyy HNC:n Facebook-sivulta (2.2.2021), se on avoin eikä vaadi liittymistä Facebookiin.

Valittavissa on kymmenkunta hienoa sprinttikarttaa Helsingistä. Radat ovat Topi ja Arttu Syrjäläisen käsialaa, joten laatutavaraa ovat taatusti. Karttojen valinta- ja maksutekniikka pelasivat saumattomasti kuten HNC:ltä sopii odottaa. Itselle jää vain tulostamisen vaiva ja tietysti lähtö baanalle.

Tuleeko jotain tällaista valintaa ensi syksyn Sprintticuppiin - aika näyttää - radathan ovat jo valmiit, mutta ainahan niitä voi viimeistellä. Miltä sinusta tällainen hajontarastin valinta tuntuu? Kerro, niin julkaisen mielipiteesi tällä palstalla nimellä tai nimimerkillä, aivan kuten itse haluat. Tämä jos mikä on sprinttiuutuus ja siitä kannattaa keskustella.

6.3.2021MUISTISPRINTTIÄ

Taitaa olla kohta jo tapa, että Sprintticupin maasto testataan etukäteen. Näin tehtiin ennen vuoden 2020 Sprintticuppia ja sama toistui eilen illalla 5.3.2021, kun seuran juniorit sekä valmennusryhmä "koejuoksi" muistisprinttinä Pelimannintien maaston.

Muistisprinttiin kuului neljä vaikeustasoltaan erilaista rataa. Nämä radat eivät suinkaan kattaneet koko tulevan sprintticupin aluetta, esimerkiksi asemanseudun hienot eritasot jätettiin kokonaan kiertämättä.

Muutenkin radat vaikeinta D-rataa lukuunottamatta oli tehty enemmän muistisprintin ehdoilla. Varsinkin helpoimmilla A- ja B-radoilla oli pääpaino toteutuksella ja reitinvalintoja oli vain muutamilla rastiväleillä.

Lumesta ei näyttänyt olleen haittaa, kiitos pakkasen tuoman hankikannon. Sen sijaan eräät tummanvihreät pensaikot olisivat kyllä kaivanneet ratamestarin kieltonauhaa - pensaat oli uudistettu syksyllä leikkaamalla lähes maanpintaan asti. Tulevaan syksyyn mennessä ehtivat varmasti venyä ainakin reilun puolen metrin korkeuteen, joten tuskin silloinkaan nauhoja tarvitaan.

Lupia en tähän tapahtumaan enää ehtinyt pyytää, mutta lähetin isännöitsijöille tiedotteeen asiasta ja kerroin tulkitsevani tulevan syksyn luvan koskevan myös tätä tapahtumaa. Vaikka en pyytänytkään vastausta, niin silti sain eräältä isännöitsijältä kivan viestin: OK – hieno homma!.

Ohessa linkki vaativimpaan muistisprinttirataan eli D-rataan. Ensimmäisessä kuvassa on pelkkä rastiväli ja toisessa mahdolliset reitinvalinnat. Käynee samalla mukavasta virtuaalisesta sprinttiharjoituksesta, sillä kohtahan sprintiikausi taas alkaa - jos korona suo.

17.2.2021RATOJEN VIIMEISTELYÄ

Juuri ennen kuin seura oli tehnyt Sprintticupin siirtopäätöksen, olin saanut A-radan valmiiksi. Tai ainakin siltä tuntui, vaikka tuoreessa muistissa oli viime syksy, jolloin viilailin ratoja vielä moneen kertaan. Osasyy oli tosin korona, jonka tartuntariskiä haluttiin pienetää rastien määrää lisäämällä.

"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Päätin jatkaa siirrosta huolimatta muidenkin ratojen viimeistelyä. Onpahan sitten mukavampi palata asiaan uudelleen elokuussa. Kesän aikana taloyhtiöt tosin saattavat aloittaa piharemontteja, mutta kun joka tapauksessa alueella silloin tällöin liikun, huomaan ne varmasti.

Ratojen viimeistely on minulle tärkeä osa ratasuunnittelua. "Ratakäytävät" eli pääpiirteiset reitit, missä juostaan olin jo lyönyt kiinni kuten myös rastien periaatteelliset paikat. Olin jopa "koejuossut" ratoja saadakseni tuntuman siitä, mitä suunnistaja eri tilanteissa näkee ja mihin hän luonnostaan voisi suunnata kulkunsa. Samoin rastivälien reitinvalinnat olin jo alustavasti katsonut.

Viimeistelyssa vertailen eri reitinvalintoja - miten niiden keskinäiset pituuserot ja ylipäänsä houkuttavuus vaikuttavat valintaan. Onko hieman kiertävämpi mutta suoraviivaisempi reitinvalinta liian pitkä valittavaksi. Tai voisiko kahden selkeän yhtä hyvän reitin ohella olla vielä kolmaskin reitti, joka jäisi helposti huomaamatta esimerkiksi poikkeavan lähtösuuntansa takia.

Ajatus on tarkastella jokaista rastiväliä erikseen ja pienillä rastipisteen siirroilla vaikuttaa niiden matkapituuksiin. Esimerkiksi 200 metrin rastivälillä rastin siirto 10 metrillä merkitsee, että matkaero rastille eri suunnista tultaessa on jo 20 metriä eli 10%. Tällainen ero ei voi olla vaikuttamatta reitinvalintaan.

Rastien sijoituksen viimeistely on siis paljolti yksinkertaista matkanmittausta - eli sitä "ikävää" askartelua, jonka välttämiseksi olen tehnyt työkaluni SprintRouten. Seuraavassa kuvassa on esimerkki.

Toki rastipisteen valinnalla voidaan muutenkin vaikuttaa eri reittien hyvyyteen. Valitsemalla rastipiste siten, että rastia lähestyttäessä lippu näkyy eri reiteillä eri tavalla: toiseen suuntaan lippu näkyy jo kaukaa kun taas toisesta suunnasta rastille tuleva suunnistaja joutuu hieman hidastamaan, koska ei voi olla satavarma siitä, minkä puun, pensaan tai muurin takana rastilippu lymyää.

Tällainen ajattelu sotii mielestäni sprintin henkeä vastaan - rastipisteelle tullaan "täyttä vauhtia". En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että nimenomaan sprintissä päinvastoin kuin metsäsuunnistuksessa rastimääritteiden vilkuilu olisi tärkeää.

Mitä enemmän suunnistaja joutuu kiinnittämään huomionsa muuhun kuin ympäristöön ja karttaan, sitä suurempi on riski törmätä toiseen suunnistajaan. Sivulliset sentään yleensä tuppavat väistämään numero rinnassa juoksevaa sprinttaajaa. Olenkin aina lähettänyt lämpimiä ajatuksia niille ratamestareille, jotka osoittavat rastipisteiden tarkan sijainnin pienellä pisteellä siellä, missä sillä on merkitystä.

4.2.2021VASTA SYKSYLLÄ JUOSTAAN

Kävi juuri kuten Helsingin seudun koronakoordinaatioryhmän tammikuun lopun kokouksen jälkeen saattoi odottaa: lapset ja nuoret pääsivät harrastamaan - hyvä niin, mutta se myös merkitsi sitä, ettei helmikuun lopussa ole odotettavissa uusia lievennyksiä. Eikä ole syytäkään, sillä viime viikkojen ilmaantumislukemat ja rokotusten hidastuminen kertovat karulla tavallaan, ettei tunnelin päässä oleva valo ole juuri tullut lähemmäksi.

Kannelmäen sprintticuppia juostaan siis vasta syksyllä kuten viime vuonna Malminkartanossa. Tällä kertaa kaikki neljä sprintticup-tapahtumaa siirtyivät kun taas vuosi sitten kolme ensimmäistä ehdittiin juosta ennen rajoituksia.

Bloginpito jatkuu lähiviikkoina muutamalla päivityksellä. Niiden tekstit ovat jo osin valmiina. Sitten ryhdytään odottelemaan kesää ja alkusyksyä.

2.2.2021KORKKAAMATON MAASTO

Korkkaamaton maasto on alue, jossa ei ole aiemmin suunnistettu tai puhuja itse ei ole suunnistanut. Helsingissä tällaiset maastot alkavat olla harvinaisuuksia - onhan koko kivikaupunki jo kartoitettu kuten myös moni esikaupunki eli lähiö.

Hyvä niin, koska uudet sprinttikartat ovat tarjonneet sprinttisuunnistajille toinen toistaan upeimpia kokemuksia. Kiitän taas kerran kartantekijöitä - ilman teitä sprinttisuunnistuksesta ei koskaan olisi tullut niin suosittua kuin se tällä hetkellä Helsingin seudulla on.

Toisaalta uusia sprinttimaastoja "rakennetaan" kaiken aikaa. Jatkäsaarihan jo tunnetaan, mutta on muitakin kiinnostavia alueita. Esimerkiksi Kuninkaantammen "ympyräkaupunki", Hernesaaren "merikaupunki" sekä Hermanninranta, Hanasaari ja Kruunuvuori odottavat kaikki 2020-luvun sprinttisuunnistajia.

Kannelmäkeä on vuodesta 2017 lähtien juostu ristiin ja rastiin. Ahkeralle sprinttaajalle se lienee tullut - ellei nyt ihan tutuksi, niin ainakin sen erikoisuudet ovat jääneet mieleen.

Mutta löytyypä tämän vuoden Kannelmäen sprintticuppiin pieni pala korkaamatonta maastoa, nimittäin Pelimannin koulun alue. Vuoden 2017 SM-sprintissä siellä kävi vain A-finaalin H21-sarja sekä muutamia B-sarjoja. Seuraavana vuonna sprintticup juostiin kaukana Pelimannista ja vuonna 2019 Pelimannin koulun purku oli jo alkanut. Rakennukset valmistuivat viime vuonna ja katso - uusi pieni korkkaamaton maasto oli syntynyt!

Mitä sitten Pelimannin koulun alueelle on syntynyt. Googlen ilmakuvasta se ei vielä selviä. Sen sijaan oma suosikkisivustoni Helsingin kaupungin karttapalvelu näyttää Pelimannin uudet rakennukset sekä ilmakuvasta että kantakartasta - alueelle on rakennettu viihtyisänoloinen 1-2 -kerroksinen parakkikylä.

Parakkikylässä toimii tällä hetkellä Suomalais-venäläinen koulu, joka on paossa remonttiaan Kaarelankujalta, Kehä I:n ja Tampereenväylän eritasoliittymän läheltä.

Kantakartta kertoo sprinttisuunnistajan näkökulmasta kaiken, mutta jättää tärkeimmän kertomatta - missä ovat aidat ja portit. Ne saat sitten itse katsoa kartasta, kun mietit kummalta puolen parakkia kannattaa kiertää.

Ja loppuun vinkki: vaikka parakkien ulkonäkö ja värit vaihtelevat, niin silti samaistamisvirhe voi uhata. Ole tarkkana, mihin väliin olet menossa, jotta et joudu ihmettelemään aidan väärällä puolella olevaa rastia...

PS. Käsite korkkaamaton maasto on peräisin edesmenneeltä HS:n jäseneltä Kalle Kuhmoselta. Häneltä sen kuulin ensi kerran joskus 1990-luvun alkuvuosina. Kalle on niitä harvinaisia suunnistajia, jotka ovat juosseet (ja yhden kerran järjestämässä) 50 Jukolan viestiä ja vielä peräkkäisinä vuosina!

22.1.2021LUPATILANNE

Lupatilanne näyttää kivalta, joskin verrattuna edellisiin vuosiin olen pari viikkoa myöhässä. Se aiheutui myöhemmästä liikkeellelähdöstä ja osin myös joulun "lomakaudesta".

Voiton puolella kuitemkin ollaan: enää odottelen lupaa kuudelta isännöitsijältä. Ja heistäkin osa on minulle uusia ja tästä syystä yhteydensaaminen vain kestää pitempään.

Nykyisen lupaprosessiin olen tyytyväinen. Se menee pääpiirteittäin seuraavasti:

1. Lähetän sähköpostin, joka sisältää lyhyen taustan siitä mistä on kyse, suunnistuskartasta palasen, johon on merkitty yhtiön alue sekä varsinainen lupapyynnön. Reilusti yli puolet isännöitsijöitä vastaa ja myöntää luvan ensimmäisen viestin perusteella.

2. Ellei viestiin ole tullut kahteen viikkoon vastausta, lähetän toisen sähköpostin. Siinä on sama teksti, lisäksi alussa otteita isännöitsijän aiempien vuosien myönteisistä viesteistä ja maininnan siitä, että taloyhtiöt näyttävät taas tälläkin olevan vahvasti mukana hankkeessa, koska valtaosa on jo ehtinyt myöntää luvan. Myös pahoittelen isännöitsijöiden alkuvuoden kiireistä aikaa.

Osalla isännöisijöistä on tapana lähettää lupapyyntö taloyhtiön hallitukselle, mikä luonnolllisesti hidastaa asiaa. Toisaalta tämä "hidastus" on erittäin hyödyllinen, sillä tieto tapahtumasta leviää näin paremmin asukkaiden keskuuteen.

3. Ellei toinenkaan viesti tuota tulosta, lähetän viikon kuluttua vielä kolmannen ja heti sen perään soitan isännöitsijälle. Viimeistään tässä vaiheessa myös selviää, onko isännöitsijä vaihtunut. Silloin prosessi alkaa kohdasta 2. Jos aikaa olisi niukalti, niin jättäisin vaiheen kaksi kokonaan väliin - eli jos en saa vastausta viestiin 1, siirryn suoraan vaiheeseen 3.

Prosessiin liittyy vielä kaksi lisävaihetta:

4. Pari viikkoa ennen tapahtumaa lähtee viesti, jossa on liitteenä tapahtumatiedote. Saman tiedotteen kiinnitän suunnistusalueelle noin 30 tolppaan pääosin niiden taloyhtiöiden pihoihin, joissa on rasti.

5. Viimeinen posti ovat kiitokset isännöitsijöille tapahtuman jälkeen. Nämä ovat tärkeitä seuraavaa kertaa ajatellen. Toisaalta isännöitsijä voi siihen vastaamalla luontevasti kertoa, jos joku asia ei ihan mennyt taloyhtiön ajattelemalla tavalla.

Tällaisia "moiteposteja" on onneksi tullut neljän vuoden ajalta (2017-2020) vain yksi. Paljon enemmän on tullut kiitoksia, joista mieleenjäännein on seuraava:

Olemme vaimoni kanssa puhuneet monesti, että pitäisi joskus tulla koettamaan joillekin alkeiskursseille kokeilemaan tota niin mahtavaa hommaa.

Lähetin hänelle postitse pari karttaa seuraavalla saatteella:

Kun olet saanut kartat, niin lähtekääpä vaimon kanssa yhdessä päiväkävelylle kartta kourassa ja kulkekaa rata läpi. Rauhallisesti kävellen ja välillä pysähtyen lukemaan karttaa ymmärrätte äkkiä, miksi niin moni on jäänyt koukkuun tähän lajiin.

Kiitos Kari. Näin teemme varmasti.

19.1.2021KESKUSTELUA KAKSITASOKUVAUKSESTA

Aten uusi "ennennäkemätön" Kannelmäen katoksellisen sillan kuvaustapa näyttää keränneen iäkkäämpien sprinttisuunnistajien piiristä pelkkää kiitosta. Eräskin kommentoija totesi napakasti: Atte löi munan pöytään ja se pysyi pystyssä!

Uuden ajatuksen saamaa suosiota kuvaa myös se, että samantien sitä ryhdyttiin vielä parantelemaan.

John Laukka toteaa ruskea/valkoisen ja harmaa/valkoisen vinoviivoituksen selkeyttävät karttakuvausta huomattavasti.

Lisäksi John on keksinyt mainion jatkoajatuksen:  Vaaleanruskeavalkoisen vinoviivoituksen ja vaaleanharmaavalkoisen vinoviivoituksen sävyero on silmiini hyvin pieni. Kuvauksen havainnollisuutta saattaisi parantaa, jos nuo vinoviivoitukset olisivat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. 

Johnin huomautus on hyvä. Ja mikä parasta - tämäkin ajatus on täysin kuvausohjeen mukainen. Ohjeessa todetaan, että  The angle of the pattern is approximately 45° to the direction of the axis of the paved area. Eli kunhan vinoviivoitus on 45 asteen kulmassa kulkusuuntaan, niin se käy.

Toinenkin Kolumbuksen muna on saatu pysymään pystyssä! Hyvä John!

Teuvo komppaa Johnia.  Vinoviivoituksen sävyero on niin pieni että juostessa en varmaan erota. Muutoin hyviä muutoksia.

Myös Jouko kiittelee Aten ratkaisua. Hänkin huomauttaa, että sävyerot ovat hankalia, koska työpöydällä voivat näyttää selkeiltä mutta kisavauhdissa vasta aiheuttavat ongelmia.

Mikko pitää uutta kuvautapaa selkeänä, joskin jotain on silti jäänyt hampaankoloon monitasoista radoista: Tämä on ainakin näin työpöydän ääressä selkeä. Useampikerroksiset paikat ovat varsinaisia pirun juonia.

Tapani kommentoi kuvaa tosin hieman vältellen:  Mielestäni kuvaus on selvempi kuin entinen, mutta silti toivon, ettei minun radalle sattuisi moista "monikerros-hässäkkää".  Tapani osuu oikeaan: tällaisia rakenteita ei juuri muualla ole kuin kaupunkiratojen asemien yhteydessä, joten harvoinpa niitä vastaan tulee.

Risto on samaa mieltä: Hienoa kun kuvaus selkiytyy, kiitos Atte! Nyt juoksuvauhtia ei tarvitse hiljentää kävelyksi. Johnin ehdotus kannatettava!  

Risto kysyy myös aiheellisesti että kuvassa pitäisi varmaan lukea... sillan ylätaso on kuvattu... Silta jatkuu myös rautatien yli, sitä ei ole tässä uudessa merkinnässä.

Kokenut sprinttiratamestari Lammikko pitää myös Kannelmäen aseman sillan kuvaustapaa selkeänä ja hyvänä. Samalla hän viittaa Pelimannintien siltaan ja toteaa: uusi vinoviivakuvaus on sinällään selvä parannus vanhaan. Mutta iso(in) ongelma jää. Eli tuo merkki ei poista sitä ongelmaa, että ali saa mennä, mutta niin saa mennä tien = sillan päältäkin.

Risto ja Lammikko ovat törmänneet samaan vanhaan ongelmaan, joka tuli jo esille kaksi vuotta sitten Pelimannintien sillalla. Tähän ongelmaan saatan palata jossain myöhemmässä blogitekstissäni. Ehkä asiaa pitääkin tarkastella ihan uudesta vinkkelistä.

Heikki Ruskolta tuli pienen kypsyttelyn jälkeen vielä lisää uusia ajatuksia:

1. Kuvauksessa pitäisi selvästi näkyä, että sillan yli saa kulkea, nyt se on peitetty sekä alatason että ylätason katoksen kuvauksella.
2. Alatason kuvaus on ikään kuin ylätason katoksen kuvauksen "päällä", pitäisikö harmaan katoksen kuvaus olla "päällimmäisenä"?
3. Ehdotus 1: voisiko jatkossa sillan alta kulun osoittaa vain valkoisella vinoviitoituksella, jolloin sillalla kulku olisi helpommin havaittavissa kun sama väri näkyisi valkoisen viitoituksen väleistä.
4. Ehdotus 2: voisiko ylätason katoksen osoittaa vain harmaalla viivoituksella, joka olisi 90 asteen kulmassa alatason valkoisen viitoituksen kanssa. Tällöin edelleen sillan ylikulun mahdollisuutta osoittava väri näkyisi edelleen valkoisen ja harmaan vinoviivoitusten "raoista".

Lopuksi vielä Atelle viimeinen puheenvuoro. Hän huomauttaa, että blogitekstissä puhutaan "alatason kuvaamisesta". Alatasoahan ei oikeastaan ikinä kuvata, vaan osoitetaan paikat joissa on kaksi tasoa. Itse olen tulkinnut tätä siten, että kuvaan [kaksitasomerkinnällä] mahdollisuudet alittaa ylempi taso.

Aten lauseessa onkin asian ydin. Kuvittelen, että monet suunnistajat - ainakin minä - ajattelevat kaksitasokuvausta ikäänkuin se olisi alatason kuvaus ja osoittaa vain sen, että sillan alla saa kulkea. 

Atte sen sijaan tarkastelee asiaa kartoittajan näkökulmasta: silta on rakenne, jossa on kaksi tasoa - ylempi taso ja alempi taso eli sillan kansi ja sillan alus.

Ei siis kuvata siltaa vaan kaksitasoista rakennelmaa. Ajatuksia herättävä näkökulma - taidanpa joutua tarkistamaan aiempaa blogitekstiäni tähän suuntaan...

15.1.2021KAKSI TASOA - KOLUMBUKSEN MUNA

Atte lähetti Kannelmäen kartan. Se oli päivitetty uuden sprinttikartan kuvausohjeen https://orienteering.sport/iof/mapping/ mukaiseksi - mm. myrkynvihreän puskat ovat nyt heleänvihreitä. Niihin lienemme jo tottuneet ja eikä se nyt sittenkään ole ollut kovin vaikea asia.

Sen sijaan kaksitasoisuuden kuvaus on kokenut ison muutoksen. Kuvassa Pelimannin silta vanhassa ja päivitetyssä kartassa.

Päivitetyssä kartassa sillan alatason kuvaus on selkeä. Enää ei ole epäilystä, mistä silta alkaa ja mihin päättyy ja että sillan alta saa kulkea.

Olennaista on ymmärtää vinoviivoitettu ruskea. Se nimenomaan osoittaa, että sillan voi alittaa huolimatta sillan reunan paksusta mustasta viivasta. Tähän uusien kuvausohjeiden mukaiseen alatason merkitään olemmekin jo tutustuneet muutamilla viime kesän sprinttiradoilla.

Mutta entä sitten, kun sillan ylätasolla on katos. Miten silloin kuvataan sillan alataso?. Harmaa tarvitaan kuvaamaan katos, mutta myös vinoviivoitusta osoittamaan kulkumahdollisuus sillan alitse.

Atte keksi keinon. Se näkyy hyvin Kannelmäen aseman sillan kuvauksesta. Lyhyt osa sillasta, radan ylitys, on katettu ja muu silta on avoin.

Aten ajatus on merkitä katoksen kohdalla sillan alataso harmaa/valkoinen vinoviivoituksella. Näin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Merkintä osoittaa, että sillan alatasolla saa kulkea ja sillan ylätasolla on merkinnän kohdalla katos.

Sillan eli kaksitasoisen rakenteen päällystetyn alueen kuvaus on nykyisen kuvausohjeen mukaan seuraava:

501.2 Paved area in multilevel structures: Part of a multilevel structure which can be passed at two levels. The angle of the pattern is approximately 45° to the direction of the axis of the paved area. Colour: brown 30% or 50%, white (If upper level is covered by other surface, that symbol shall occur with the same pattern).

Kuvausohjeessa on siis varattu oma merkintätapa sillalle eli kaksitasoiselle rakenteelle, jonka kohdalla voi kulkea sekä ylä- että alatasolla. Merkintä on ruskea/valkoinen -vinoviivoitus, joka on noin 45°:n kulmassa kulkusuuntaan nähden. Siitä olikin jo esimerkki edellisessä Pelimannintien sillan kuvassa.

Ohjeen viimeinen sulkeisiin merkitty lause kannattaa lukea kahteen kertaan: Siinä mainitaan, että jos ylätaso on katettu, se merkitään samalla tavalla eli vinoviivoituksella.

Atte toteaa vaatimattomasti, että niin hän oli tehnytkin: Eikö harmaavalkoisen viivoituksen käyttö siellä, missä ylätasokin on katettu, olekin looginen ratkaisu suluissa olevan lauseen perusteella?

Tottakai se on, mutta en ainakaan minä osannut lukea ohjeesta, että vinoviivoitruksen merkinnässä voi käyttää muutakin väriä kuin ruskeaa eli tässä tapauksessa harmaata. Sen huomaaminen on se Kolumbuksen muna - päivänselvä, mutta vasta sitten kun joku muu on sen ensin tehnyt...

No, mitä mieltä olet? Onko Aten merkintä selkeä vai sekava? Mielelläni julkaisen tässä näkemyksiäsi nimellä tai nimimerkillä. Sähköpostiosoite löytyy tämän sivun ylälaidasta.

PS. Kannattaa vielä lopuksi vilkaista kaksi vuotta sitten Pelimannintien sillan kahden tason kuvauksesta käytyä keskustelua. Siinä Olli-Pekka Koistinen oli jo hyvin lähellä - ajatus oli aivan oikea, joskin vinoviivoitus vielä puuttui - siihen aikaan sitä eivät edes IOF:n kartoittajat olleet keksineet.

5.1.2021LÄMMITELLÄÄNKÖ...

Viime syksyn Malminkartanon Sprintticuppiin liittyneestä lämmittelykartasta sain kiitoksia. Muutama vähemmän "sprintannut" oli sitä mieltä, että sen avulla pääsi juonesta heti kiinni ja välttyi hölmöjen virheiden tekemisestä sprintticup-radalla.

Itse olen myös tykännyt lämmittelykartoista, jotka ulkomailla tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eikä lämmittelykartan teko nykymaailmassa vaadi juuri mitään: muutaman rastipaikan katsominen, karttapalan julkaisu verkossa sekä pienten rastilippujen vienti ja poisto tapahtuman yhteydessä. Pieni vaiva, mutta monelle mukava asia.

Enemmän asia on riippuvainen siitä, löytyykö tapahtumakeskuksen liepeiltä sopivaa lämmittelyaluetta. Lämmittelyalueen on oltava selvästi erillinen, jottei kukaan tahattomasti tai tahallaan eksy varsinaiselle suunnistusalueelle. Malminkartanon lämmittelykartassa rajana oli rautatie, joten siellä ei taatusti kukaan voinut joutua vahingossa väärälle alueelle.

Tässä vaiheessa radoista on vasta ajatus, mutta silti voin jo varmasti sanoa, että lämmittelyalueelle löytyy tilaa. Lisäksi lämmittelyn avulla tapahtumakeskuksessa samanaikaisesti oleva väki saadaan pidettyä mahdollisimman pienenä - koronariskin vähentämistä sekin. Ainoa este voi olla, ettei lämmittelyalueen kortteleihin saada taloyhtiöiltä lupia. Aika näyttää, miten käy.

28.12.2020POSTIA ISÄNNÖITSIJÖILLE

Eilen illalla aloitin lupien hankinnan. Aluksi lähetin sähköpostin 21 isännöitsijälle, joiden näpeissä on 25 taloyhtiöitä. Posti oli kaikille samanlainen, mutta silti se lähti jokaiselle isännöitsijälle erikseen, koska postissa oli suunnistuskartan palanen, johon taloyhtiön alue oli rajattu. Näin ei synny epäselvyyksiä siitä, mitä aluetta lupapyyntö koskee.

Iltaan mennessä olin saanut luvat jo 11 yhtiöltä. Ihan hyvä tulos, kun ottaa huomioon, että valtaosa isännöitsijöistä - tai itseasiassa heidän automaattinen sähköpostivastaajansa kertoi, että lomalla ollaan ja toimistolle palataan tammikuun alussa. Ei hätää, maaliskuuhun on vielä yli sata päivää.

Erään taloyhtiön isännöitsijä oli vaihtunut. Uusi isännöitsijä selvisi yhteydenotolla isännöintiyrityksen toimistoon. Yhden osoitteen oli kirjoittanut väärin ja yksi posti oli estetty - toivottavasti kuitenkin teknisistä syistä. Tälle isännäitsijälle on lähetettävä perinteinen kirje. Se menee varmasti perille.

Osa isännöitsijöistä on jo tuttuja aiemmilta vuosilta. Eräskin vastasi Tämä on tapahtuma, johon suhtaudumme hyvin myönteisesti!

Tällainen vastaus saa hyvälle mielelle ja kattaa moninkertaisesti sen vaivan, mikä tästä pienestä postirumbasta väistämättä syntyy.

23.12.2020LUPIA LUPIA...

Sprinttitapahtuman elinehto on saada taloyhtiöltä, kouluilta, päiväkodeilta ja vastaavilta luvat saada käyttää näiden pihoja suunnistamiseen. Luvatta pihoille ei saa sijoittaa rasteja eikä edes juosta läpi.

Toki sprinttitapahtumia voi järjestää muutenkin. Silloin on tyydyttävä käyttämään kaupungin katu-, tori- ja puistoalueita. Kaupungilta kun on joka tapauksessa haettava tapahtuman järjestämislupa.

Kivikaupungissa olevien julkisten rakennusten tai liikerakennusten tonteilla olevat kulkutiet ja etupihat ovat rajatapauksia. Ne ovat yleisesti käytettyjä kulkuteitä. Mielestäni niiden käyttöön ei tarvitse hakea lupia. Niitähän ei erota kaduista tai toreista muuten kuin kiinteistökarttaa tutkimalla. Tällaisia ovat esimerkiksi Ateneuminkuja ja Ritarihuoneen puistikko, uudemmista paikoista taas Musiikkitalon portaat ja Lasipalatsin aukio.

Esikaupungissa rajatapaukset ovat hankalammin arvioitavissa. En lähtisi pyytämään lupia Kannelmäen Kaaren tai Leppävaaran Sellon katualueisiin liittyviin kulkuteihin. Sen sijaan Kannelmäen kirkon ympäristön käytöstä kyllä hakisin luvan, ihan senkin takia, ettei kirkon tiloissa ole samaan aikaan tapahtumaa, jota sinne tänne sinkoilevat suunnistajat tahtomattaan häiritsisivät.

Kannelmäessä tilanne on helppo - taloyhtiöiden sekä erilaisten julkisten ja kaupallisten toimijoiden määrä on yhteensä noin 40. Niiltä kaikilta pyydän luvat - jopa Kanneltalolta. Se tosin on jo rajatapaus, sillä kiinteistökartankin mukaan osa sitä sivuavan Rumpupolun sillasta on kaupungin aluetta ja osa taas Kanneltalon tonttia.

23.12.2020BLOGINPIDOSTA

Alkuhommat on saatu käyntiin ja joulun jälkeen aloitan lupien hankinnan. Nyt on hyvä hetki katsella taaksepäin, koska tämä on nyt viides vuosi jolloin olen saanut olla Sprintticupin ratamestarina.

Ensi kerta oli Lauttasaaressa Myllykallion juurella keväällä 2017. Silloin en vielä ymmärtänyt pitää blogia. Olisi ollut aiheita, koska ensikertalainen oppii kaiken tekemällä ja ja vielä enemmän korjaamalla. Mutta hyvä tuli ja olin itse tyytyväinen. Siltä vuodelta ovat peräisin ensimmäiset rastivälianalyysini.

Sitten seurasivat kaksi Kannelmäen Sprintticupia 2018 ja 2019 ja viime vuoden Malminkartanon "korona" Sprintticup 2020. Kaikkien yhteydessä pidin blogia ratamestarintyön tapahtumista. Blogeihin pääsee sivun yläosassa olevan valikon kautta.

Monenlaista kerrottavaa on ollut, joskus turhaa, mutta joskus jopa hyödyllistä, ainakin omasta mielestäni. Eniten tuntui kiinnostusta herättäneen kaksi vuotta sitten käyty Pelimannintien siltakeskustelu. Sama silta on tänäkin vuonna kilpailualueella.

Blogien pituus näyttää olevan kasvamaan päin. Vuonna 2018 se oli blogitekstiä 65 kt ja vuonna 2019 55 kt. Viime vuonna tekstiä kertyi peräti 105 kt, joskin ainakin osa kasvusta selityy koronan vaikutuksilla.

Tämän vuoden blogin otsakekuvien eli "bannereiden" aihe ovat pitkät rastivälit. Niiden teko on mielestäni sprintin ratamestaroinnin hienointa hommaa - kuten myös niiden juokseminen. Kiitos Tuomo Mäkelä (SM), Risto Partanen (Uudenmaan AM), Atte Lahtinen (HOG), Jari Kymäläinen (Mikonpäivä), Ville Vierimaa (Espoon tupla/ip) ja Antti Vainio (HNC-Viikki). Ja on siinä joukossa vielä Malminkartanon sprintticupin A-radan pitkä väli.

20.12.2020Ensimmäiset rataluonnokset

Koska uskon saavani koko alueelta tarvittavat luvat taloyhtiöiden ja muidenkin alueiden käyttöön, uskallan jo tässä vaiheessa suunnitella ensimmäiset rataluonnokset. Niiden avaulla saan tarkistettua, että radat "mahtuvat" luontevasti alueelle. Aloitan pisimmästä eli A-radasta. Jos se mahtuu, niin silloin mahtuvat muutkin.

Luonnostelen radan SprintRoutella - siitä myöhemmin lisää kunhan pääsen varsinaiseen ratasuunnitteluun. Lähtö on liikenneturvaallisuuden takia sijoitettava vilkasliikenteisen Pelimannintien eteläpuolelle. Näpäytän hiirellä karttaa ja lähtö on siinä. Sen jälkeen näppäilen hieman sumeasti rastin toisensa jälkeen kuvittelemalleni "reittikäytävälle". Lopuksi vielä näpäytän maalin Kannelkalliolle.

Seuraavaksi avaan ensimmäisen välin ja piirrän hiirellä reitin ykkösrastille. Ei sen tarvitse olla välttämättä lyhyin, sillä eihän rastikaan ole lopullisella paikalla.

Sitten piirrän reitit yksi toisensa jälkeen kaikille rastiväleille. Kun viimeinen rastiväli on käsitelty ja avaan karttanäkymän, niin huomaan, että koko reitin pituus on 3940 m - liian pitkä rata. Ei haittaa, sillä radan lyhentäminen on aina helpompaa kuin pidentäminen.

Parin rastin siirto ja yhden poisto tuottaa heti uuden vastauksen 3585 m. Tämä riittää tässä vaiheessa, koska varsinainen ratasuunnitteluhan on vasta edessä, tämähän on vasta yksi ratamahdollisuus. Samalla tavalla sovitan B- ja C-ratojen luonnokset kartalle: B-radan luonnos on 3041 m ja C-radan 2482 m. Näistä on hyvä jatkaa sitten kun kaikki luvat ovat varmasti plakkarissa.

17.12.2020ATTE SOITTAA

Atte soitti asiana Kannelmaen Sprintticup. Kyseli, josko olin ehtinyt miettiä aluetta, jolla keväällä juostaisiin. Totesin, että vaikka periaatteessa nyt olisi Pohjois-Kannelmäen vuoro, niin siitä huolimatta olen ajatellut Etelä-Kannelmäkeä eli samaa aluetta kuin vuonna 2019.

Perustelin valintaani sillä, että säästetään Pohjois-Kannelmäki vuoteen 2022. Ehditään kartoittaa Vanhaistenpuiston kortteli ja saadaan siitä hyvä laajennus nykyiseen karttaan.

Atte oli heti juonessa mukana. Samalla hän lupasi hoitaa Pelimannin puretun koulun ympäristön kartoituksen. Alueelle on noussut komea parakkikylä, jossa Suomalais-Venäläinen koulu on peruskorjausta paossa. Parakit ovat niin toinen toistaan muistuttavia, että niiden väleistä löytyy monta hyvää rastinpaikkaa.

Myös juteltiin lyhyesti nykyisen kartan kuvauksen on päivityksestä sprinttikartan uuden kuvausohjeen mukaiseksi. Toivon taas yhtä hienoa ohjeiden tulkintaa kuin viime syksyn Malminkartanon kartassa on käytetty. Kartan katuruskea on ohjeiden mukainen, mutta rimaa hipova - sen katuruskea on aavistuksen tavanomaista vaaleampi ja koko kartta sen takia olennaisesti luettavampi kuin esimerkiksi viime syksyn SM-kisojen kartta.

16.12.2020MINNE KESKUS?

Koronakäyrät kulkevat nyt huonoon suuntaan. Vaikka maaliskuussa koronarajoitukset antaisivatkin mahdollisuuden järjestää tapahtuma, niin silti kisakeskus kannattaa pystyttää hieman syrjäisempään paikkaan.

Myös yhteyksien juna-asemalle ja jollekin isolle pysäköintialueelle olisi oltava kunnossa. Katuvalokin olisi maaliskuun illassa tarpeen. Ja jos vielä radan saisi laadittua niin, että viimeiselle rastille asti olisi täyttä suunnistusta, niin siinähän niitä valintaperusteita jo olisi.

Ei muuta kuin iltakävelylle katselemaan paikkoja kisakeskuksen näkökulmasta.

Pelimannintien pää: Riittävän syrjäinen paikka, hyvä katuvalo ja suunnistamista loppuun asti. Mutta huonot yhteydet asemalle ja pysäköintiin. Bussi kyllä toisi "ovelle asti". Ei silti käy.

Rumpupolun pää: Hyvä yhteys asemalle, mutta pitkä matka pysäköintiin. Hyviä viimeisiä rasteja, mutta heikko katuvalo ja vilkkaan kulkutien varrella. Ei kelpaa.

Mikonmäki: Todella syrjäinen paikka. Lyhyt yhteys sekä asemalle että Kaaren pysäköintiin. Mutta ei katuvaloa ja turhan pitkä matka pimeässä viimeisiltä rasteilta. Lisäksi viereinen työmaa pilannut osan poluista. Ei hyvä tämäkään.

Kannelkallion kuntopiste: Hyvä katuvalo. Lyhyt yhteys Kaaren pysäköintiin ja kohtalainen yhteys asemalle. Mutta ahdas paikka, kulkutie ihan kohdalla ja yhteys viimeisiltä rasteilta huono. Ei onnistu.

Kannelpuisto: Lähellä olevalla puistokäytävällä vähän kulkijoita, hyvä katuvalo ja mainiot yhteydet viimeisiltä rasteilta. Lyhyt yhteys asemalle ja kohtalainen yhteys Kaaren pysäköintiin. Tänne mennään!

15.12.2020MISSÄ JUOSTAAN?

Missäpäin Kannelmäkeä juostaan - urheilukentän tuntumassa kuten vuonna 2018 vai etelässä Pelimannin alueella kuten kaksi vuotta sitten.

Nyt olisi Kannelmäen pohjoisosan vuoro. Vanhaistenpuisto on juuri uudistettu ja sopii entistä paremmin myös sprinttimaastoksi. Myös Kannelmäen kirkon ympäristössä on monta hyvää rastinpaikkaa. Mieleeni muistuu Lauttasaaren seurakunnan kiva suhtautuminen vuoden 2017 tapahtumaan - saimme juosta kirkonmäellä ristiin rastiin moneen kertaan.

Karttaa voisi kohtuullisella työllä laajentaa koko Vanhaistenpuistokortteliin. Koulun piha olisi kiva kilpailukeskus. Samalla voitaisiin käyttää myös Kanneltien eteläpuolisia kortteleita, joilla ei ole myöskään koskaan aiemmin juostu. Siis paljon hyvää korkkaamatonta sprinttimaastoa olisi tiedossa.

Mutta aika ei riitä vuoden 2021 Sprintticuppiin. Se ratkaisee asian. Vanhaistenpuisto olkoot käytössä vasta vuonna 2022 ja tulevana keväänä mennään Etelä-Kannelmäkeen.

Jos kierrätän radan vastakkaiseen suuntaan kuin vuonna 2019 ja käytän muutamia aiemmin käyttämättömiä piha-alueita, niin enköhän saa näin alueen tuntumaan aika uudelta.

Sitäpaitsi Kannelmäen aseman kaksitasoisuus on niin harvinaista herkkua suomalaisessa sprintissä, että se kannattaa käyttää aina - ja ihan senkin takia, että moni taisi toheloida siellä kaksi vuotta sitten. Pääsevät näin kuittaamaan vanhat huonot muistot.

14.12.2020NYT SE TAAS ALKAA

Anu lähetti viestin: Ratamestarivuoroja vuodelle 2021 jaossa nyt.

Silmiini osui heti neljä maaliskuista sprinttiä. Niistä viimeinen oli Kannelmäessä. Sen kohdalle oli merkattu nimeni ja sen perään kysymysmerkki.

Olihan tuo sellainen luottamuksen osoitus, ettei siihen voi muuta kuin vastata myönteisesti. Kotikenttäetu ja kaikki.

Vastasinkin samantien, että asia on puolestani OK. Jorma kuittasi hetken kuluttua, että Hieno juttu! Poistetaan kysymysmerkki nimesi perästä. Hieno juttu myös omasta mielestäni.

Sivun alkuun