Ratamestarit: Eikka, Henkka, Riikka ja Kalle

Ratamestareilta

Maastosta

Tämän vuotisessa suunnistuksen sprinttimatkan Suomen mestaruuskilpailussa suunnistajat pääsevät ensimmäistä kertaa historiassa kilpailemaan maan mestaruuksista pääkaupungin maaperällä. Samalla kertaa päästään tutustumaan Suomen muinaishistoriaan. Helsingin noin viidestätoista kivikautisesta asuinpaikasta 12 sijaitsee kilpailumaastoa halkovan Mätäjoen varsilla.

Toinen jo muinaismuistoksi luokiteltava kohderyhmä on vuonna 1914 Helsingin suojaamiseksi rakennettu kehämäinen puolustuslinja, mikä näyttäytyy Kannelmäen metsämaastoon tarkemmin tutustuvalle suunnistajalle juoksuhautoina, jotka ovat merkattu luonnollisesti myös karttaan. Katso varoen jalkoihisi, mikäli valitset metsäreittejä.

Käytännössä kilpailemme Kaarelan kaupunginosassa, jonka osa-alueista kilpailu keskittyy Malminkartanoon ja Kannelmäkeen. Kilpailualueen yhteenlaskettu asukasluku on noin 30 000 henkeä. Kaupunginosa nousi tasaisille pelloille pääasiassa selvästi sotien jälkeen. Asuntokannasta 10 % on yhä 1940-50 -luvuilta. Suurin osa alueen nykyisistä rakennuksista, 60 %, on rakennettu 1970-80 -luvuilla. Tiivistävää täydennysrakentamista on sittemmin tehty huomattava määrä.

Kanneltien pohjoispuolella sijaitsee laaja, tiiviisti rakennettu, pientaloalue, kutsumanimeltään nerokkaasti Alue. Alue on keskeinen osa kilpailumaastoamme, sillä kilpailukeskus sijoittuu Alueen välittömään läheisyyteen.

Koko aluetta halkaisee edellä mainitun Mätäjoen ohella rautatie. Rautatie ylitetään siltoja pitkin ja alitetaan rautatiesillan alta, riippuen tietysti miltä kohti kulkee. Alueella on runsaasti muitakin kulkuväyliä kevyen liikenteen sujuvoittamiseksi. Huomioi kielletyt kadut ja ylitä tai alita nämä joko tunneleista, silloista tai ylityspaikoilta. Ylityspaikkoja käyttäessä on kuljettava tien molempiin reunoihin aseteltujen oranssien liikenteenohjauskartioiden välistä.

Kartasta

Ylipäätään pääosa kilpailumaastosta on tiiviisti rakennettua kaupunkialuetta, jossa liikutaan lähinnä kovapohjaisilla alustoilla ja nurmikoilla. Kartoittaja Topi Syrjäläisen sopivasti yleistämän sprinttisuunnistuskartan pääasiallinen värimaailma on siten kelta-harmaa-ruskea.

Kartan tiheää kasvillisuutta kuvaava vihreä värimaailma on pyritty tekemään sallittu-kielletty -pohjalta tulkitsemisen helpottamiseksi. Käytössä on siten lähinnä vihreän ääripäät, joista tumma tarkoittaa siis kiellettyä. Kiellettyjä tiheiköitä ja istutuksia korostetaan epäselvemmissä kohdissa maastoa puna-keltaisilla nauhoituksilla.

Muista myös, että kartan oliivi vihreä on kielletty alue. Tätä väriä on käytetty lähinnä kokonaisilla kielletyillä tonteilla sekä sisäpihojen rajatuilla istutuksilla, joihin tiheikön merkki ei ole sopinut. Epäselvissä, todennäköisille reiteille osuvissa tapauksissa nämä istutukset on nauhoitettu.

Leikkitelineistä on kuvattu vain suurimmat, kuten korkeat kiipeilytelineet ja isommat pihakeinut. Muistakaa varoa leikkiviä lapsia, vaikkei rasteja leikkialueilla olekaan. Yleistäminen on huomioitu myös tiiviisti rakennetuilla alueilla: kapeita kulkuväyliä on levennetty ja kiellettyjä kohteita korostettu, ja ylipäätään on pyritty piirtämään vauhdissa luettavissa oleva selkeä kartta.

Osalla radoista on muutamia suunnistustehtäviä, joissa juostaan siltojen yli tai ali. Sillan reunaviiva on kapea, mutta sillalle ei silti pysty kiipeämään mistä tahansa kohdasta. Sillalle pääsee ainoastaan sillan päähän tulevalta tasolta tai sillalle muualta nousevista rappusista. Sillan ali pääsee poikittaissuunnassa kartan osoittamalta alueelta. Karttamerkkejä kannattaa tulkita näissä paikoissa pistemäisten kohteiden sijaan kokonaisuuksina. Käytettävät alikulkutunnelit on korostettu karttaan “pakollinen ylitys/alitus” -merkeillä.

Radoista ja rasteista

Maasto ja kartat antavat tällä kertaa varsin oivallisen kehyksen itse ratasuunnittelulle. Päälinjaksi SM-kilpailussa olemme ottaneet tasapuolisuuden sekä sprinttisuunnistuksen ytimen, intensiivisen tehtävien ratkomisen kovavauhtisessa liikkeessä. Tätä on tarjolla karsinnan k-pisteeltä molempien finaalien viimeiselle rastille saakka. Toki eri sarjoille on tarjolla hieman erilaisia tehtäviä eri ratamestarien omien tyylien mukaisesti.

Sprinttiin oikein hyvin soveltuvaa maastoa on sopivasti kaikkiin kolmeen kilpailuun, joten kaikki sarjat saavat sitä, mitä ovat tilanneet, alusta loppuun. Erityisesti a-finaalin osalta ratojen mitat on hiottu ohjeaikojen yläsektoriin eikä painotus johdu tässä kisassa ylimääräisistä siirtymäväleistä. Lyhimmät B-finaalit ylittänevät ohjeajat järjestelyteknisistä syistä johtuen.

Radat eivät sisällä turhaa lajiin kuulumatonta kikkailua, vaan esimerkiksi rastipisteiden valinnassa on pyritty selkeyteen. Jotkut alueet ovat silti niin tiiviitä, että rastimääritteistä kannattaa vilkaista ainakin koodi, että leimaat varmasti oikealla rastilla. Rasteja on maastossa riittävästi.

Vaikka ratasuunnittelussa sekä kartan ja maaston muokkaamisella on huomioitu huomattava määrä turvallisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin vaikuttavia riskitekijöitä, korostamme, että alueella liikkuu paljon ihmisiä eri välineillä. Ole siis varovainen talojen kulmilla, hiljaisempia katuja ylittäessä ja parkkipaikkoja läpäistessä. Pieni rentous ja pelisilmä on tarpeen keskellä kaupunkia suunnistaessa lähes kahden tuhannen kilpailijan tapahtumassa. Meillä on maastossa aamusta alkaen yli sata varoittajaa ja vahtia, mutta viime kädessä kilpailijan pitää huolehtia omasta turvallisuudestaan ja turvallisesta etenemisestään. Vinkki, ohittakaa vastaantuleva suunnistaja kapeilla kujilla oikealta: se on usein loogista molemmille.

Lopuksi toivotamme nautinnollista sprinttisuunnistuspäivää, onnea ja menestystä, mutta erityisesti vauhtia, taitoa ja kanttia!

Ratamestariryhmä
Henrik Tala, Einari Heinaro, Riikka Otsamo, Kalle Rantala