Välineurheilua...

Uusi Emit-kilpailukortti ja sen vilkkuvalo - nopeuttaako se sprinttileimausta, säästyykö aikaa? Asiasta on taatusti keskusteltu, mutta parempi on mennä tutkimaan asiaa itse.

Askel eteenpäin

Uusi Emit v6 -kilpailukortti on aito parannus rastileimaukseen. Tosin hiihto- ja pyöräsuunnistajat ovat jo muutaman vuoden saaneet nauttia Emitin ilman kosketusta (touch-free) -leimauksesta. Sen sijaan muut ovat jo parikymmentä vuotta sovitelleet kilpailukorttia rastileimasimeen, joka vaan niin usein tuntuu olevan väärässä suunnassa.

Uudessa Emit-kilpailukortissa eli vilkkuemitissä, on pieni led-valo, joka vilkkuu viitisen sekuntia leimauksen jälkeen. Se kertoo rastilta lähtevälle suunnistajalle, että leimaus onnistui silloinkin kun kortti ei ihan tarkalleen uponnut rastileimasimen hahloon.

Toki vanhemmat Emit-kortit ovat yleensä ottaneet leiman, vaikka korttia ei olisikaan viety pohjaan asti. Siitä meillä jokaisella on oma käsityksemme, jonka perusteella olemme sitten säädelleet omaa leimaustekniikkaamme. Ja tietysti pesupaikalla on jo vuosia kerrottu legendaa salamannopeista pystyleimauksista....

• Tuo pystyleimaus Emitillä on aika yleinen tapa sprintissä ja sillä alkaa olla merkitystä tässä lajissa...
• Täytyypä ruveta harrastamaan tuota pystyleimausta. Siinähän menee jo sekunti kaksi joka rastilla pelkästään pysähtyessä.
• Aikaisemmin, joku totesi, "ettei vieläkään ymmärrä, kuinka Emitillä voi tulla hylätyksi, jos leimaa ja tarkistuskortti on kiinni"
• Voi tulla hylätyksi, jos leimaa Moren tavalla, jossa piikit ei yllä edes tarkistuspahviin, vain kortin kärki koskettaa vastakappaletta.

Oli miten oli - varmaa kuitenkin on, että ainakin arvokilpailuissa on kannattanut leimata kunnolla, jotta leimasimen tarkistuspiikistä jää kunnon jälki - siitä lienee monilla omia kokemuksia.

Muuttaako vilkku leimaustekniikkaa

Kilpasuunnistaja leimaa tuntuman mukaan - hän näkee rastileimasimen asennon suhteessa tulosuuntaansa ja se riittää. Käsi kääntyy oikeaan asentoon, joskus tarvitaan pieni sivuaskel, mutta itse leimaus tapahtuu katsomatta rastileimasimeen - hän tuntee, että leimasin solahtaa paikalleen kuten tuhansia kertoja aikaisemminkin. Jos ei osu kerralla kohdalleen, on katsottava, mikä meni pieleen ja korjattava kortin asentoa. Siihen kuluu hetki - lyhyt tai pitkä, mutta sekin on turha lisä kokonaisajassa.

Kuntosuunnistajan taktiikka on toinen. Hän lähestyy rastia, katsoo tarkaan leimasinta ja kääntää kilpailukorttinsa huolellisesti oikeaan asentoon tai usein jopa asettuu itse niin, että leimaus sujuisi helposti. Sitten hän sijoittaa korttinsa leimasimeen ja leimaus on kerralla valmis.

Mitä merkitystä leimaustavalla on lopputulokseen. Ovathan pienet hukka-ajat käytännössä merkityksettömiä. Kyllä - näin on ainakin kuntosuunnistajilla ja kilpasuunnistajillakin metsässä. Sen sijaan sprinttisuunnistuksessa niillä on vaikutusta. Jos leimaus nopeutuu 0.5 sekuntia rastia kohden, niin lopputulos voi kohentua 5-10 sekuntia. Se voi nostaa tulosluettelossa monta sijaa korkeammalle tai ainakin sillä kuittaa pari pientä koukkua.

Huippusuunnistajien leimaustekniikka saattaa olla jo niin sulavaa, että aikasäästö on enemmän kuviteltu. Sen sijaan rivisuunnistajilla tilanne on toinen - ainakin kun kuulee kokeneidenkin suunnistajien sadattelua rastipukin väärästä asennosta ja kokemuksia siitä, kuinka helppoa on SI-leimaus ulkomailla.

Mutta onpa ainakin yksi porukka, joka tuntuu tykkäävän vilkkuvalosta - pienet lapset. Heidän leimaamisen kruunaa se, että jotain tapahtuu. Vanhassa pihtileimauksessa oli otetta, joten emitleimaukseen siirtyminen taisi olla heistä askel väärään suuntaan. Sport-Identin myyjät ovatkin aiheesta huomauttaneet, että lapset tykkäävät heidän leimauslaitteistaan - valo ja piippaus näyttävät pienelle leimaajalle, että "se toimii".

Kohti ensimmäistä rastia.

Kokeillaan leimausta

Kannelkylän puistoon viritetään pikasuunnistusrata, viisi rastia ja maali, yhteensä 70 metriä. Käytössä ovat oikeat rastipukit. Tosin muutamat juniorit arvostelevat heti, ettei ole rastilippuja, mutta ei näytä haittaavan heidän leimaamistaan.

Emitkortti leimasimessa myötäkarvaan, vastakarvaan ja poikittain

Rastileimasimet ovat vanhempaa punaista mallia. Ne sijoitetaan siten, että niiden suunta vaihtelee suhteessa suunnistajan tulosuuntaan: ensimmäinen myötäkarvaan, toinen vastakarvaan, kolmas ja neljäs poikittain, viides taas vastakarvaan ja maali myötäkarvaan.

Testiryhmä painottuu juniori- ja ikäsuunnistajiin. Ryhmä on pieni, joten tuloksia ei voi katsella kovin vakavalla mielellä. Mutta suunnan ne silti näyttävät.

Ensin juostaan vanhalla emitkortilla täydellä vauhdilla ja pohjaan asti leimaten mahdollisimman hyvä tulos.

Sitten suunnistaja saa kouraansa uuden vilkkuemitin ja kehoituksen "kierrä rata ja katsele, miten vilkkuvalo toimii leimatessa". Ja vasta toisella kierroksella saa ohjeen juosta täysvauhtisesti ja "kosketa kortilla leimasinta ihan miten päin tahansa ja vilkaise, että valo vilkkuu".

Hieman ohjetta latistaa se, että rastit ovat alle viiden sekunnin päässä toisistaan, joten valon vilkkuminen saattaa olla perua vielä edelliseltä rastilta. Tästä syystä eräs vilkkuemittiä ensi kertaa käyttänyt joutuu kiertämään radan parikin kertaa, ennenkuin löytää itselleen oikean tavan pikaleimata. Sen sijaan vilkkuemittiä jo aikaisemmin käyttäneet suunnistajat nakuttavat puhtaita pikaleimauksia kerta toisensa jälkeen.

Tulokset

Seuraavassa ovat emittestauksen tulokset:

Näiden tulosten perusteella näyttäisi, että pikaleimaus nopeuttaa suunnistusta viiden rastin radalla 3-5 sekuntia eli 0.6 - 1.0 sekuntia rastileimausta kohden verrattuna oikeaoppiseen pohjaan asti -leimaukseen.

Ero saattaa osaksi selittyä sillä, että nyt keskityttiin nopeaan leimaukseen. Mutta jos sellaisen leimauksen saa sujumaan luontevasti "selkäytimellä", niin silloin voi hyvinkin voitaa nuo sekunnin murto-osat. Ja ainakin välttyä siltä epävarmuuden tunteelta, että "meniköhän se leimaus nyt perille".

Myös ratakin saattoi tulla tutuksi. Tästä syystä rastipukkien suuntaa olisi pitänyt vaihtaa kierrosten välissä. Samoin jäi selvittämättä, mitä tapahtuu, jos kaksi kilpailijaa yrittää lähes yhtä aikaa leimata. Mutta jääkööt ne seuraavaan kertaan.

Vauhdikas leimaus tulossa

Mitä tästä opimme

Vilkkuemitillä voi leimata nopeammin kuin vanhalla emitillä. Ero on kuitenkin selvästi alle sekunnin rastia kohden. Metsäsuunnistuksessa sen merkitys on olematon, mutta sprinttisuunnistajalle siitä on hyötyä.

Miten sitten vilkkuemitillä kannattaa pikaleimata, jotta saa hyväksytyn leimauksen. Tähän asti minulla ei ole ollut varmuutta siitä, että jos kortti vilkkuu, niin leimaus on varmasti onnistunut. Mutta nyt on, sillä Tommy Jauhojärvi (Emit AS) kertoi 12.7.2017 seuraavaa:

Kilpailukortin vilkkuminen on siis vahvistus siitä, että leimaus on onnistunut - aivan kuten SI-leimauksessa rastileimasimen vilkkuminen. SI-leimauksessa asian vahvistaa vielä äänimerkki. Toisaalta SI-leimauksessa usean henkilön leimatessa perätysten ei aina voi olla varma siitä, olivatko vilkku ja äänimerkki lähtöisin omasta vai kaverin leimauksesta. Oman kortin vilkkuminen on siten varmempaa. Uusimmissa SI-korteissa onkin myös vilkku.

Entä miten sitten pikaleimataan. Ainakin seuraava tapa toimii: kämmenpohjassa olevalla kortilla napautetaan kevyesti leimasinta missä asennossa tahansa. Ja leimauksen jälkeen muistetaan vilkaista syrjäsilmällä, että vilkku syttyy. Sen varaan asia sitten jääkin - mitään varmistusta, johon itkumuurilla voisi vedota, ei jää kuten pohjaan asti -leimauksessa kolo varmistuslipukkeeseen.

Sen sijaan nopea heilautus läheltä leimasinta - hieman samalla tavalla kuin ilman kosketusta -leimauksessa, ei aina näyttänyt toimivan. Paljon puhuttu pystyleimaus lienee näiden kahden tavan välimuoto. Sen toimivuus jäi tällä kertaa arvioimatta.

Lopuksi

Muutaman vuoden vanha emitkortti näytti kokeiltaessa yleensä toimivan kuten vilkkuemit - leimaus onnistui ainakin rauhallisella napautuksella riippumatta siitä, missä asennossa kortti oli. Ero on vain siinä, ettei leimauksen onnistumisesta saa yhtään mitään tietoa saati sitten varmistusta.

Eli jos haluat satavarman leimauksen, niin pohjaan asti -leimaus on toistaiseksi vielä ainoa keino ainakin siihen asti kunnes ilman kosketusta -leimaus yleistyy. Eiköhän se ole seuraava leimauksen kehitysaskel. Ja sitä tuskin tarvitsee odottaa kahtakymmentä vuotta...

Kari Sane

Huolellinen leimaus käynnissä.

Varmistus oli pois päältä...

Eilen 15.8.2017 Firmaliigassa hylkäsimme ensimmäistä kertaa vilkku-emitin käyttäjän: emitistä puuttui yksi leima ja tarkistuslipukkeesta kaksi leimaa.

Hylätty suunnistaja kertoi, että hän on uuden emitin kanssa siirtynyt "pikaleimaukseen" eli kortti leimasimeen ja kurkkaus välähdykseen. Voisin kuvitella että toimintamallista muodostuu helposti automaatio jossa kortin välähdys on niin odotettu osa rutiinia, että välähdyksen "näkee" vaikka sitä ei tosiasiassa tapahtuisikaan.

Joka tapauksessa mahdollisuus nopeampaan leimaukseen oli muuttanut tämän suunnistajan toimintaa niin, että emit-varmistus oli "pois päältä". Tarkistuslipukkeen käyttö oli siis hänen osaltaan täysin turhaa ja hyväksytty suoritus on vain sen varassa, että itse varmisti välähdyksen joka rastilla.

Jos siis käytät pikaleimausta vilkkuemitillä, niin

• tiedosta, että hyväksytty suoritus vaatii väläyhdyksen varmistuksen joka rastilla
• varmista, että rekisteröit todellisen välähdyksen etkä toimi automaatiolla
• jätä tarkistuslipuke pois ettei se anna väärää "turvallisuuden tuntua"

Helsingin Suunnistajat / Firmaliiga

Tarkistuslipuke pois!

Matin viimeinen ohje edellä on aivan keskeinen - jos käytät pikaleimausta, silloin et millään rastilla saa edes yrittää pohjaan asti-leimausta, koska se vain sekoittaa ajatuksesi. Tärkeintä on varmistaa, että samalla kun leimaat, katsot aina myös vilkun - ihan niinkuin olemme tottuneet tekemään SI-leimauksessa.
Kari

Jos leimasin antaa koodia 99...

Jos kortti vilkkuu, on varma, että olet saanut hyväksytyn leimauksen kyseisellä rastilla.

Näin tietysti sanovat Emitin markkinamiehet, mutta tähän hekään eivät ole onnistuneet vastaamaan, enkä tiedä ovatko tätä älynneet edes tuotekehitysvaiheessa ottamaan huomioon: Mitäpä jos rastileimasin antaa 99-koodia ja pystyleimaus on niin nopea, ettei varsinainen emit-koodi tallennu kortille?

Vilkkuemit vilkkui, mutta rastikoodi puuttuu. Sääntöjen mukaan suoritus pitää hylätä, koska rastikoodia tai piikin jälkeä ei löydy. Näin huolimatta siitä, että kortilta löytyy järkevä "väliaika" 99-koodilla, joka voi tietysti olla peräisin joltain toiselta rastileimasimelta.

Joutunemme vielä jonkin aikaa odottelemaan, että näemme headcamille tallennetun "onnistuneen" vilkkuleimauksen, josta ei leimaa kortilta löydy.
JSk

Tarkistuslipukkeen paluu

JSk muistutti nasevasti siitä, että vasta huonoissa olosuhteissa järjestelmän toiminta punnitaan: jos rastileimasimessa on vikaa, niin vilkkuun luottavan käy huonosti, koska todistetta eli piikinjälkeä ei löydy.

Mutta jos 99-koodi ei tuotakaan vilkkua, tilanne on vielä hallinnassa. Silloin palataan kiltisti leimasimelle ja leimataan pohjaan asti. Ja sama myös silloin kun rastileimasin on aivan hengetön. Tästä syystä taitaa sittenkin olla tarpeen käyttää ainakin arvokilpailuissa leimauksen tarkistuslipuketta, johon tässä tilanteessa saadaan se pelastava piikin jälki. Iltarasteilla voi lipukkeen jättää pois ja suosiolla ottaa hylsyn - on se kuitenkin melko harvinaista. Tosin emit-kaluston keskimääräinen vanheneminen voi tuottaa tulevaisuudessa lisää näitä ikäviä yllätyksiä.

Toivottavasti saadaan Emitiltä vastaus siihen, että miten vilkkuemit toimii silloin kuin leimasin antaa vain 99-koodia.
Kari

Emit vastaa

Emitin asiantuntija kertoo, että jos tulee 99, niin se tulee leimauskoodin jälkeen

Tämä tarkoittaa sitä, ettei pelkkää 99-koodia voi tulla. Aina on mukana myös oikea koodi. Eli ei siis tarvitse käyttää leimauksen tarkistuslippua elämänsä ehtoopuolella olevien rastileimasimien varalta.

Tilannetta voi myös ajatella tulospalvelun vinkkelistä. Jos asialla on osaavia maalitoimitsijoita, kuvittelisin, että sen jälkeen kun ovat nähneet jo muutaman 99-koodin, ymmärtävät, ettei rastileimasin ole enää iskussa ja voi tästä syystä jättää antamatta leiman kovin nopeassa leimauksessa.

Mutta jos maalitoimitsijat eivät noteeraa 99-koodia, niin silloin Sinut hukka perii, koska piikin jälki puuttuu. Ehkä sittenkin arvokilpailuissa ja viesteissä kannattaa käyttää varmistuslipuketta ja leimata pohjaan asti. Toisaalta arvokilpailuissa on aina kokenutta maalihenkilökuntaa...
Kari

Kaikki lukulaitteet eivät tunnista nopeita leimauksia

Toinen suunnistaja oli testannut leimasimia ja kertoo: onnistuin saamaan kolmen eri aikakauden kilpailukortilla ja kahdella hyytymässä olevalla 99-koodia antavalla leimasimella orpoja 99-koodeja. Mitään kikkailuja ei tarvittu vaan normaali kilpailun simulointi riitti.

Kokeiluni mukaan leimasin tallentaa kilpailukorttiin ensin normaalin rastikoodin ja vasta sen jälkeen samalle sekunnille, seuraavalle, sitä seuraavalle tai jopa kolmannelle sekunnille 99-koodin. Näinollen mikään ei estä teoriassa eikä käytännössä, etteikö tuo 99-koodi voisikin tallentua SEURAAVAKSI leimaavaan kilpailijan kilpailukorttiin.