Malminkartanolaisia uuttukyyhkyjä

Sprinttiä järjestämässä

Tänään oli aika hienot sprinttikisat. Uuttukyyhkyjen urheiluseuran isokenkäiset olivat varanneet ihan parhaat katsomopaikat, ja sen aktiivit olivat viettäneet siellä tasavälisessä rivissä jo koko yön aamun karsintoja odotellen. Olivat hieman kohmeessa, eikä normaalia kannustushuhuilua kuulunut, mutta kisojen katselu kiinnosti kyllä koko karsintojen ajan.

Aamupäivällä minunkin leppoinen ohjailuhommani sujui aika hyvin. Piti vain hieman pyydellä busseja ja bemareita ja audeja hiljentämään vauhtiaan Malminkartanon nurkilla, ja sai vielä koko aamun ihastella toinen toistaan viehättävämpiä pitkäjäsenisiä ... koiria (ulkoiluttajineen).

Iltapäivällä minulla oli tarkan rastivahdin, ja julman hylkääjän yhdistelmähomma. Yksi pihakaniini meinasi tulla hylätyksi, kun ei oikein ylettynyt leimaamaan, ja alkoi sitten turhautuneena syödä rastin ympäristön ruohoa.

Kannelmäkinen kaniini

Kolme varsinaista suunnistajaa sai minulta hylkäysehdotuksen, koska jättivät ihan hävyttömästi huomioon ottamatta sen ratamestarien määräämän ylimääräisen aidan, jonka olimme vaivojamme säästelemättä pystyttäneet. Hylkäysehdotukset tulivat siis kielletyn reitin käytöstä.

Kolme muuta heppua saivat siitä ihan samasta hommasta anteeksi, kun ilman kenenkään kehoitusta jähmettyivät paikalleen juuri kalkkiviivalle kuin suolapatsaat ja palasivat hetken harkittuaan takaisin. Minkä sille voi, jos sprintterillä on huonot jarrut.

Me ajateltiin siinä auringossa aitaan nojaillessa, että jos Daniel Hubbman sai vielä viivan ylityksenkin anteeksi Viron MM-kisoissa niin kyllä meilläkin on sen verran nappulaa, että on varaa olla armollisia vaikka viiva pölisikin. Eihän ME siinä mitään menetetty, mutta pojille tuli melkein minuutin pummit!

Tapio Leino